Ai niin. Männäpäivänä löytyi postiloorasta Apu, tuo harmiton kaikkien keskiluokkaisten ajantappolehti. Lahjanumero.

Ei kai nyt vaan porukat ole menneet tilaamaan, ehdin kammoksua - mutta eihän siinä silloin erikseen lukisi että lahja, vai? Lehtimyyjät oletettavasti olivat kepin kanssa lähteneet heikoille jäille; niillä on sellainen seikkailullinen mielenlaatu.

Niin kuin olikin asian laita. Pirahti puhelin. Tällä kertaa tajusin, että kyseessä oli oma viestintävälineeni. "Se ja se A-lehdistä. Soitanko huonoon aikaan?" Jos olet lehtiä myymässä niin joo. "No mä katoinkin että sulle on toi Soundi tilattuna. Että et taida olla ihan kohderyhmää." Niin. Olisiko kannattanut uskoa jo ennen lehden lähettämistä?

Hitto kun olen näinkin hidasälyinen kuin mitä satun olemaan. Olisin nimittäin siinä kätevästi saanut lopetettua sen Soundin. Olen todennut vähitellen irtautuvani murrosiästäni - täällä keski-iän kynnyksellä voi käydä niin, vaikka sukupolvemme onkin ikuisen kakaruuden perässä kunnes dementia sen betonoi - ja pitkätukilla kanttaan somistava lehti ei sekään siten enää oikein osu hermoon. Miten kestotilaus lopetetaan? Jätetään lasku maksamatta? Kirjoitetaan kaunolla tilauksenlopetusanomus? En soita, älkää yrittäkö mitään tuputella. Odotan että asia ratkeaa itsestään.