Nyt on korkea aika nostaa kissa pöydälle ja kertoa Teille, arvon ihmishenkilöt, missä maailma makaa ja miten päin. Minä jos kuka voin valottaa Totuuksia näissä asioissa, sillä olenhan elänyt Elämää, ehkä hieman tasapaksua ja mitäänsanomatonta, mutta elämää kuitenkin.

Siis ensinnäkin prinsiippi numero yksi: sakset kädessä ei saa juosta ympäriinsä. Siinä voi käydä huonosti. Täytyy olla varovainen niitten saksien kanssa. Ei ole kellään kivaa jos sakset löytyvät kylkiluiden välistä.

Ja se prinsiippi numero kaksi: Koira ei saa kakkia toisten pihoille eikä mielellään mihinkään. Koirat on syytä opettaa käymään vessassa jos niiden nyt ihan pakko on johonkin kikkareitaan pudotella. Miksi koiranomistajat eivät voi ymmärtää, että luonto on vielä meidän eikä minkään eläinten?

Prins. nro 3: Miksi jalankulkijoiden pitää jatkuvasti olla ylittämässä katuja, jotka on tarkoitettu autojen liikkumiseen? Ovatko autoilijat jatkuvasti änkemässä jalkakäytäville? Eivät, paitsi silloin kun ei löydy parkkitilaa lähempää liikkeen ovea. Ja minkä takia pyöräilijät eivät voi pysyä kotona? Jos on niin paljon aikaa, että ei tarvitse autoa, niin ei sitä tarvitse pyöräilemällä kuluttaa. Tekisivät jotain hyödyllistä, niinkuin vaikka lehtien haravointia tai muita likaisia hommia.

Niin, kysymyksiä herää väkisinkin liudoittain vaikka yhteiselämän pelisäännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Eivät vaan tunnu ihmiset ymmärtävän omaa parastaan. Höh. Menkää itseenne, koiranomistajat, kävelijät, pyöräilijät ja mitä näitä nyt on!