Harmillisesti kuulun tähän "toisaalta-ja-toisaalta"-väestöryhmään, joka rampauttaa itsensä toiminnalta kun ei osaa päättää tullako vai mennä. Me seisomme oviaukoissa tukkimassa liikennettä, rullaportaiden edustalla miettimässä mennäkö ensin ylös ja sitten vasta alas (vai päinvastoin, tai että tuota).

Erityisesti tänä syksynä olen kyrpiintynyt omaan saamattomuuteeni. Menin melkein näyttelemään yhteen Shakespeare-pätkään, mutta toisaalta olen jo yhden Saken tehnyt (silloinhan onkin tehnyt ne kaikki) ja roolien aiheuttama stressi painoi inertiana nilkoissa. Joten en saanut mentyä kuin yhteen pre-casting-tilaisuuteen. Kaksi meni bändikeikkailun takia sivu suun, mutta pari muutakin olisi vielä ollut. Toisaalta olisin hyvinkin voinut lähteä mukaan. Toisaalta siihen olisi sitten koko syksyn kiinni, ja alkuvuoden. Kolmaalta johonkin pitääkin olla sidoksissa. Mutta että juuri tuohon? Mitä jos bändi breikkaa yhtäkkiä? Silloin pitää olla aikaa keikkailla ja promota ja starailla... No, ei tarvitse sitä enää miettiä kun roolit on jo jaettu...

Toiseen juttuun olen tässä ideointivaiheessa ollut kirjoittamassa ja hiukan eksemplaarin vuoksi näyttelemässäkin. Mutta toisaalta roolien aiheuttama stressi ja niin edes päiten... Yhtäältä tekemäni kässärit saattavat pudota pois kun ehkä itse olisin se ominaisin henkilö siinä - ihminenhän kirjoittaa itsensä näköisiä hahmoja. Mutta onko ne sitten edes kovin hauskoja sketsejä ylipäätään? Neljäältä: voisin olla soittajana mukana - siinä on housebändi. Melkein olen kosketinsoittajaksi lupautunut kun juuri tuota tonttia en livenä ole sitten kakara-aikojen vartioinut. Mutta että. No, siinä sivussa parissa sketsissäkin voisi olla toki. Kruuna vai klaava? Pää vai häntä? (Pää vetävän kädessä? Entäpä vetämättömän?)

Sen sijaan bänditouhuissa otin epäröimättä rivakan askeleen. Olen ruvennut treenaamaan kakkoskepin soittoa Stupor Mundin biiseihin. Näihin asti olen visusti pysynyt siitä erossa ja keskittynyt vain ja ainoastaan laulamiseen, mutta joissakin biiseissä on sellaisia aukkoja joihin hyvin mahtuu roimimaan lisää säröä. Ja sitä on nyt tulossa kun olen vanhojen treenikämppänauhoitusten päälle opetellut riffittelemään.

Olen alusta lähtien koittanut painottaa kanssasoittajille, että tässä on tarkoitus tehdä rokkia eikä iskelmää, mutta viesti ei kaikin paikoin ole perille asti mennyt sitten millään. Joissain kipaleissa on havaittavissa meikäläistä ärsyttävää soitinten hivelyä, ihan kuin herkemmistä kohdista menisi melodia rikki jos sen taustoittaa kunnolla. No, ei se mene, päinvastoin.

Joten korjaamme tilanteen seuraavissa treeneissä. En ole vielä poppoolta mielipiteitä aiheesta kuullut, mutta veikkaan jonkinasteista nurinaa olevan tulossa. Vaan eipä asia pohtimalla miksikään mene, soittaessa sen sitten kuulee. Voimaa pitää olla - tangokin perustuu marssimusiikkiin.