Lehteä lukiessa iski silmään myös pieni ristiriitaisuus Pisa-tutkimuksen uutisoinnissa. Epäilemättä suomalainen koululaitos on maailman huippua (mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö parantamisen varaa olisi...), mutta johtopäätökset ovat pitkälti tekijöidensä mielipiteitä. Poimitaanpa (kursivointi minun):

[...] opetustutkija haluaisi nostaa esiin yhden vähän yllättävämmän faktan.
- Suomessa lapset saavat olla lapsia. Kun Britanniassa lapset pistetään kouluun jopa nelivuotiaana, on se täällä edessä vasta seitsemän vuoden iässä.

ja saman sivun rinnakkaisuutisessa:

Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että lapset itsenäistetään varhain.
- Lasten luontaisille ystävyyssuhteille esimerkiksi koulussa pitäisi luoda enemmän mahdollisuuksia.

Lapset toisen tulkinnan mukaan saavat pysyä lapsina, ja toinen näkökulma katsoo, että lapset itsenäistetään varhain. Kumpi noista pitää paikkansa? Vai molemmat?

Pinnoja irtoaa, tokarit ovat kiitettäviä, mutta noita uutisia rinnakkain lukiessä käy ilmi - paitsi hillitön kuilu sukupuolijakautuman suhteen - myös se, että lasten henkilökohtainen hyvinvointi tuntuisi (meikäläisessä tulkinnassa) uhrautuvan tehokkuuden alttarille. Lapset tasapäistetään tehokkaasti, mutta itse kunkin henkilökohtainen lahjakkuus hukkuu johonkin.

Ihmiset oppivat eri tavoin, ja ovat kiinnostuneita eri asioista. Lahjakkuus puhkeaa kukkaansa silloin kun vahvuuksia tuetaan - ja tuota kautta myös tietopohja kasvaa rönsyämällä kaikkiin suuntiin.

Itse revin koulussa parhaat numerot silloin kun aihepiiri sattui kiinnostamaan. Silloin saatoin dominoida tunteja suvereenilla tietämyksellä, jonka olin imuroinut itseeni luokkahuoneen ulkopuolella. Mutta kun vastaan tuli jotain, jota en millään saanut ankkuroitua omaan senhetkiseen todellisuuteeni, piirtelin kirjat täyteen - taiteellista silmää nekin tunnit tietysti ruokkivat...

Olen joka tapauksessa vahvasti sitä mieltä, että koulujen pitäisi olla pikemminkin kirjastoja, joissa opettajat luennoinnin sijaan mentoroisivat tulevaisuuden toivoja löytämään niitä tietoja - ja taitoja - jotka kulloinkin luonnollisesti herättävät mielenkiintoa. Tuota kautta väistämättä tulevat vastaan kaikki ne alueet joita nykyisellä metodilla koitetaan porata kalloihin - sillä erotuksella, että asiat jäävät muistiin ja kytkeytyvät johonkin konkreettiseen. Tällainen myös ruokkisi todellisten lahjakkuuksien syntymistä.

Ja meistähän jokainen on lahjakas jollain aluella.