Helppo on naureskella amerikkalaisten tietämättömyydelle - vaikkapa sille, etteivät osaa kirjoittaa reppanat. Mutta mitä ei tule ajatelleeksi: englanti on ääntämykseltään maailman epäsäännöllisin kieli - ainakin näistä länsimaisista. Suomi taas on maailman säännöllisin kieli ääntämyksensä puolesta. Itsekin törmää jatkuvasti siihen, että varsin hyvin tietää jonkin englanninkielisen sanan, mutta joutuu erikseen miettimään sen kirjoitusasua tovin jos toisenkin.

Kun suomalaisvekaralla menee keskimäärin puoli vuotta lukemaan oppimisessa, englantia äidinkielenään puhuvalla menee siihen kaksi ja puoli vuotta. Meillä on melkoinen etumatka täällä pohjanperillä. Tämän tiedonsirpaleen tulin lukeneeksi Kanavasta äskettäin Kalevi Kanteleen artikkelista "Tietoyhteiskunta ja oppiminen".

Vaikka Pisan tuloksilla voidaankin rehvastella, sen tulokset selittyvät suurelta osin juuri edellä mainitusta etulyöntiasemasta. Suomalaiset tulevat myös lukeneeksi parinkymmenen romaanin verran tekstiä vuodessa television tekstityksinä. Kuitenkin lukunopeus on laskenut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana huomattavasti - tämä tiedonvälityksen perimmäinen taito on siis rapautumassa.

Oppiminen tapahtuu nimenomaan tekstin ymmärtämisen kautta. Kuva ei vastaa tuhatta sanaa - tuhatta väärää tulkintaa kyllä. Oppimateriaaleissa on kuitenkin lisätty kuvien määrää - mikä ei edistä oppimista. Ja oppimateriaalithan ovat käsittääkseni sitä kalliimpia mitä enemmän niihin on tungettu monivärikuvia - jotka tutkitusti kaikkein vähiten edistävät oppimista. Kyllä, salaliitto - tässäkin ja taas.

Sainpas viimeiseen kappaleeseen ajatusviivoja ihan simona. Jihu!