Otsikko johtaa taas harhaan... Vastaan heitettyyn haasteeseen, vaikka juuri minulta sitä ei kukaan olekaan pyytänyt*... Viisi (omaa, ei isän) omituisuutta:

1. En kuuntele radiota koskaan. Tästähän olen jo julkilausumani jonnekin päin kommenttipuolelle pamissut, mutta perusteesini on siis se, että ympäröivä äänimaailma sanelee kenen tahansa ajatuksia, rajoittaa niitä ja ohjaa pois olennaisesta (joka siis on tässä ja nyt eikä missään höpöhöpöeetterin roinassa). Olen jostain syystä hyvin allerginen vasiten valmistetuille häiriöäänille...

2. Lueskelen vieraskielisiä kirjoja, vaikka en ranskan, englannin ja ruotsin kouluopintojen lisäksi ole muita kieliä koskaan opetellutkaan. Latinapohjaiset kielet ovat melko lailla ymmärrettäviä, mutta vaikkapa tuo tsekinkielinen opus tuossa pöydällä on melkoisen vaikeatajuista kun ei mitään slaavilaista pohjaa ole olemassa... Kiina kiinnostaisi, samoin venäjä, mutta kirjoitusmerkit ei vielä ole ihan iskostuneet mihinkään päin aivokuorta. Ylipäätään kielet ovat kaikki hyvin mielenkiintoisia, niistä paistaa kansalliset temperamentit läpi.

3. Otan kaiken kirjaimellisesti. Tavallaan. Pienenä oli todella vaikea ymmärtää, että joku voi sanoa jotain tarkoittamatta sitä. Ironia ja sarkasmi ovat tunnetusti hyvin vaikeita lajeja, ja kun omaa kirjaimellisuustaipumustani vastustaen olen enenevissä määrin alkanut harrastaa molempia... ehkä olen vain vihdoin kasuamassa aikuiseksi? En siltikään ymmärrä miten joidenkin on niin helppoa puhua palturia.

4. Ikonoklasmi [onkohan tuo sana nyt ihan oikein taivutettu?] Siis pakonomainen itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja suosikkistatusten pönkittämisen välttäminen: a) En tartu soitetuimpiin artisteihin enkä luetuimpiin kirjoihin, en varsinkaan klassikoihin (ne on myöhemmin varioitu tuoreemmin ja klassikoita niistä on tullut juuri julkkisajattelun ansiosta, ei siksi että olisivat ensimmäisinä tehneet ne oivalluksensa) - en ainakaan silloin kun buumi on kuumimmillaan. Enkä käy leffoissa, mutta se johtuu osaltaan myös siitä etten pidä tungoksesta (tai ylipäätään ihmisistä? [Mikä on filantroopin vastakohta?]) b) En siedä kristillisiä juhlapyhiä koska koko instituutio perustuu valheeseen ja tunkeutuu ilman oikeutusta henkilökohtaisen ajankäyttömatriisini sisälle. c) Suomi ei ole demokratia. Demokratiaa ei käytännössä ole olemassakaan. - Tämäntyyppisiä asennevammoja...

Viides omituisuus? Tämän ei pitäisi olla näin vaikeaa... Noh, hidasälyisyys ei liene omituisuus vaan ominaisuus... Päättämättömyys samoin... Hyvä on, mennään aidan alta:

5) Vuorokauteni on pidempi kuin 24 tuntia. Sen takia vuorokausirytmi on koko ajan ihan miten sattuu. Unta tarvitsen 10 tuntia, mutta 14 tuntia valveilla on liian vähän...


* Tämä voisi tietystikin olla listalla: teen mitä ei ole pyydetty ja kieltäydyn pyydetyistä tehtävistä... Toisaalta, eikös tämä ole suomalaiskansallinen omituisuus ja siksi ihan normaalia?