Millaista on herätä sillä nimenomaisella minuutilla, jonka aikana pitäisi olla kaasuttamassa kotipihasta kohti sovittua tapaamista? kuulen jonkun siellä takarivissä ihmettelevän.

No, eihän se erityisen nastaa ole, mutta tuollainenkin kriisitilanne on syytä visualisoida etukäteen, jotta stressi ei aiheuta sydänkohtausta tai muuta fataalia - jollaiselta säästyin ehkä vain siksi että pessimistinä olen osannut etukäteen odottaa varsin monia vastoinkäymisiä.

Pitää myös osata laittaa vaatteensa oikein päin päälle unenpöpperössä ja kyetä ajamaan aivot aamukasteessa. Voisi kuvitella, että perillä, kun huomaa pudottaneensa kellonsa johonkin matkan varrelle, ei enää haittaisi että on lievästi myöhässä - vaikka periaattesta ei nimenomaan ikinä ole myöhässä.

Että tuo ei ainakaan haittaisi yhtä paljon kuin se, että kun illalla on laittanut puhelimen lataukseen, huomaa aamulla että laturi ei ole ollut seinässä. Et ole vain myöhässä, olet myös tavoittamattomissa. "Putosin madonreikään," saatat puolustella äkillistä katoamistasi maailmankartalta.

Mutta sitä mietin, mikä mahtaa olla se kolmas esine jonka tulen hukkaamaan. Vahingothan tulevat kolmen ryppäissä - ja juuri eilenhän kerroin Iljitshin valon hukkaamisesta.

Tulevat ne. Kolmen ryppäissä. Tämä on matemaattinen fakta.

On se.