Luin aamukuuteen Jukka Annalan Toopelivisiota, kirjaa suomalaisen viihdeohjelman historiasta - siinä käydään siis kronologisesti läpi kaikki suomalaisten huumoripläjäysten merkkipaalut. Mainio kirja, vaikka lukiessa alkaakin kaivata vielä kattavampaa opusta kaikkien herkullisten anekdoottien ja muistiinnostettujen sketsien tähden.

Siellä on esimerkiksi "Parempi myöhään..." -ohjelmasta poimittu sanasta sanaan tämä Jussi Jurkan kirjoitushäiriöinen Sininen hetki, josta useimmat muistanevat vain kuuluisat viimeiset sanat "Hyvää ötyä" (ja nuoremmat eivät yhtään tiedä mistä puhun, eivätkä varsinkaan tajua mitä hauskaa tuossa oli), enkä meinannut tikahtumatta pystyä lukemaan sitä pätkää, aivan kuten silloin lapsena jutun (ainoan kerran) nähdessäni olin kuolla nauruun.

Lisäksi vaikkapa Heiskasen "eestinkielinen" Teretulemaks Eesti Rahvates Maameesköul on luettavissa sanasta sanaan. Ja jokunen Fakta homman tokaisu, joiden seasta seuloutui myös tämän lastumme otsikko.

Kuinka monta sarjaa voisikaan uusia näiden nykyisten pikatoisintojen tilalla! Vaikka sitä hitaampiahan jutut ovat mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään - ajan hammas on varmasti kalunnut jo Siimes/Valkama -duon huippuhetketkin luurangoksi. Eikähän alkuaikojen juttuja ole olemassakaan missään kun kaikki vedettiin livenä, ja kun juttuja alettiin nauhoittaa, nauhat olivat niin kalliita että niitä jyrättiin surutta. Eivät osanneet ennustaa nykyistä dvd-buumia.

En aloittanut lukemista (johdantoa lukuunottamatta) alusta, vaan mielenkiintoa eniten kutkuttavasta itseni alusta, eli seiskeetluvulta muistellakseni mitä mielen sopukoihin on jäänyt, ja pääsin kahekskeetluvun loppup
---
[haamu]: Hassusti on sitten julkaisuhetkellä päättynyt juttu tuohon vaikka kirjoitinkin pari riviä lisää. Mitä mahdoin kirjoittaa? Jotain tärkeää se varmaan oli.