En ole nähnyt elokuvaa "Anna hyvän kiertää", mutta oletettavasti Selin ja Louhimies ovat siinä popkorneja mutustellessaan saaneet yhteisen aivomyrskyn:
    "Arvaa mitä tuli just mieleen?" 
    "Joo. Tehdään leffa: "Antaa pahan kiertää.""
    "Laitetaan siihen tommonen tusinan verran päähenkilöitä niin ei tarvi keskittyä niitten henkilöhahmoihin. Pistetään ne henkilöt mahdollisimman nöyryyttäviin ja masentaviin tilanteisiin ja sitten upotetaan sitä seksiä ja väkivaltaa kulminaatiopisteisiin."
    "Jep. Ja siinä sivussa voitais tehdä samanhenkinen teeveesarja."
    "Jep."
    "Jep jep."
    "Ja sitten tehdään molempiin semmosia tilitys-/hölötyskohtauksia että sanotaan sille näyttelijälle että "Improo jotain, me sitten leikataan se silleen tiätsä.""
    "Vitjat. Me saadaan varmaan kahmaloittain palkintoja näistä."

Kyllähän poijaat on saaneet Suomen filmiteollisuuden mukavaan nousukiitoon ja elokuvallinen kertomisen taito kohenee filmi filmiltä, mutta jotenkin tuntuu että semmoinen elämän maku unohtuu johonkin, aitous. Henkilöiden arvomaailma tulee hollivuudista. Henkilöhahmojen motiivit jäävät jonnekin lojumaan. Ratkaisuja tehdään hihasta vetämällä.
    Vielä on matkaa jäljellä. Paljon.