Vilkaisin äsken ohimennen töllöä. Suomi oli juuri sattumoisin tehnyt maalin. Ihmekös tuo, Sloveniaa vastaan pitääkin tehdä joka käänteessä maali. Mutta ruudulla ei piii.iiitkään aikaan näkynyt maalitilannetta. Ääntä en viitsinyt laittaa päälle kun ei sitä vaahtoamista oikein jaksa. Sitten se tuli: 2-2. 2-2! Siis juuri tehty maali oli tasoitus? Sloveniaa vastaan!? En todellakaan aio katsoa noita kisoja jos rupusakkia vastaan tullaan altavastaajana.

En tosin ole muutamaan vuoteen jaksanut seurata mitään urheilua. Naiseni ei niitä jaksa, joten olen häntä armahtanut - enkä ole kyllä mitään menettänyt. Samaa jauhamistahan se on aina ja aina. Lätkän ämmämmissä on se vika että joutuu aina jännittämään Suomen puolesta. Pystyvätkö ne pitämään tasonsa vai nyykähtävätkö taas? Jalkapallon ämmämmissä on se hyvä puoli että Suomen panosta ei tarvitse yhtään miettiä. Mutta samaa pelivälineen jahtaamistahan sekin on, isommalla kentällä ja pihalla, mutta kuitenkin. Että noinkohan nekin skabat jää väliin?