Nyt kun ikuinen tupovääntö on näemmä taas käynnissä, esitän ikuise(ksiko jäävän?)n toivomuksen: Siivoojat! Menkää lakkoon! Palatkaa töihin vasta sitten, kun palkalla oikeasti tulee toimeen ja työmäärä on kohtuullinen. Ei ennen. Tupopöydässäkin saattavat huomata jonkin asian vinksottavan heti seuraavana päivänä: "Mitä ihmettä? Eiliset ruuantähteet lojuu pöydillä? Onko niissä joku vika? Saako ne korjattua jotenkin? Miksi ne eivät ole kadonneet? Eivätkö ne yleensä katoa simsalabim?"  Suomi hukkuisi roskiin ja saastaan noin viikossa; eipä jehna. Tietystikin varjopuolena voisi olla se, että ihmiset oppisivat itse siivoamaan omat jälkensä, mutta näin tuskin kuitenkaan tapahtuisi.

Siis: tehkää nyt herran tähden vihdoinkin niin, että yksinkertaisesti lakkaatte tekemästä sitä duunia josta teille ei makseta. Menette takaisin vasta, siis vasta sitten kun sitä tajutaan arvostaa. Jooko? Jurppii loputon todellisuuspakoinen jupina siitä, että ihmisten toimeentuloa ei voida muka parantaa. Työt on ihmisiä varten! Siksi, että ihmisten elo olisi parempaa. Ei siksi, että ihmisten elämästä tehtäisiin vaikeata. Toistan: työ ei ole olemassa siksi, että sillä vaikeutettaisiin ihmisten elämistä. Päinvastoin. Siis miten?