Meditoidessa tuli mieleen... Tämä alkaa vähän huonosti, kun siis meditoidessahan tulee kaikenlaista mieleen, mutta ajatusten on tarkoitus vain lipua ohi eikä jäädä hengailemaan, mutta minä en olekaan mikään guru...

Niin tuli mieleen... Omista pulpetinkulutusajoistani on jo aimo tovi vierähtänyt, vettä virrannut ja niin edes, mutta jälki-istunto. Ystäväpiirissäni on pari opettajaa, useampikin, mutta en ole tullut tentanneeksi josko jälki-istuntoperinne tai ylipäätään koulussa maleksinta olisi jotenkin muuttunut.

En itse - muistaakseni - jälkkäreissä pahemmin istuskellut, mutta ajattelin että sen ajan voisi todella käyttää hyödyksi, niin kuin alun perin on kai ollut tarkoituskin. En tarkoita että pitäisi märehtiä syntejään. Tarkoitan sitä, että tuon ajan voisi käyttää meditointiin.

Kakarat siis eivät vääntelehtisi pulpetissa ja naarmuttaisi hävyttömyyksiä puupintoihin tai irvailisi ja huokailisi ja kitisisi maikoille, vaan olisivat ihan hiljaa ja paikallaan. Kuten sanottua, en tiedä tästä aihepiiristä mitään, joten saatan olla pahasti jälkijunassa; ehkä näin asian laita jo onkin. Vaan eppäilempä.

Muistelen kuulleeni oman koululaisurani varrelta jostakusta opettajasta joka piirsi viivan taululle ja oppilaat sitten pitivät silmänsä siinä. Sadistista? Ei, vaan meditatiivista. Kyllä ennen on osattu nämä zeniläiset kasvatusmallit. Niin! Sitähän se nurkassa seisominenkin on ollut. Eliminoidaan liiat aistiärsykkeet - mitä nyt muu luokka on jatkanut opintoja ja viskellyt kuminpaloja - ja keskitytään olennaiseen eli ajan kulumiseen so. olemiseen.

Toivonkin nyt kun koulut kohta taas alkavat, että pikku koululaisille - varsinkin niille aktiivisimmille - opetetaan eksistenssiä ja ontologiaa. Itsehän pyysivät.