Jippii! Biorytmit on palanneet astrologiasivuille! ...a-khem... Siis ei niin että olisin koskaan siellä käynyt siinä määrin että tietäisin biorytmikoneen olleen poissa jonkin aikaa ja sitä ennen toiminnassa. Tai ylipäätään koko sivujen olemassaolosta mitään muuta kuin että onhan noita huuhaasivuja. Vahingossa kompastuin. Kerran jos kolmannenkin.

Ei kun katsokaas. Vaikka alituiseen tulee mollattua kaiken maailman jumalanpalvojia hihhuloinnista ja kiristeltyä hampaita juhlapyhinä kun ne nyt perustuvat täysin irrationaaliseen tuonpuoleisen haikailuun, jota ei voi tajuta (että minkä takia sitä kuolemanjälkeistä pitää haikailla kun tässä olisi ihan tyrkyllä tätä oikeaa elämää koko ajan; että minkä takia kukaan haluaisi "ikuisuutta" viettää sjungaamalla hoosiannaa loputtomasti sille kaikkivaltiaalle joka ei kuitenkaan ihan kaikkea pysty/jaksa/kerkiä/vaivaudu handlaamaan... jne.) niin täytyy sitä jotain pientä fatalismia kuitenkin harrastaa. Synkronismia.

Kaikki riippuu kaikesta - siis ihan kaikki ihan kaikesta -, ja vaikka meikäläinenkin oikeasti olisi vesimies (jos todellista tilannetta tähtitaivaalla katsoo syntymähetkellä) niin kalaksi minut on tähän akvaarioon istutettu ja se rooli istuu vallan nasevasti. Sitä paitsi skeptikot tuppaavat olemaan harvinaisen tylsää sakkia - kuvittelevat olevansa kovastikin fiksuja lytätessään vaikkapa nyt biorytmit. No helevetti, pitää sitä jotain epärationaalista elämässä olla, järki kun ainakin meikäläisellä funkkaa perin ailahtelevalla moodilla - kaaosteoriaa kallossa, käytännössä.

Ja karma, eipä mielenkiintoinen ajatus! Ajatelkaa vaikka näin (tämä ei kyllä ihan ortodoksista ole, sori puristit): meidän geenistömme periytyy miljoonien vuosien takaa. Kuinka monta sukupolvea siihen mahtuu? Montako elämää me olemme eläneet? Mitä menneisyyden taakkoja me kannamme mukanamme? Nyt pitää ihan pysähtyä, viheltää vaikuttuneena ja pyyhkäistä otsaa silmät lautasina. Ja puistaa päätä. Miettikää.