Monesti lapsena istuin siinä kioskin juurella. Eräänä helteisenä iltapäivänä mustalaiset - heitä silloin vielä kutsuttiin tuolla nimellä - väreilevän ilman läpi mersullaan tulivat ja uhkasivat heittää takakonttiin. Viedä ties minne, eivät kertoneet tarkemmin, niillä jotain hämäräperäisiä leirejä oli kuulemma. Koskaan eivät palanneet takakonttiin heitetyt. Ajatus kutkutti - eihän tuossa iässä kovin pitkälle ole tapana miettiä - mutta samalla takaraivoa näversi epäilys siitä, etteivät tainneet olla tosissaan. Ihmiset joskus puhuivat asioita joita eivät tarkoittaneet, ja vastuu tuntui aina jäävän minulle. "Etkö sinä ymmärtänyt että sinulle valehdeltiin?" En minä ymmärtänyt, en edelleenkään tajua jos sinulla on ketunhäntä kainalossa. Oma moka. Nyt sinut pitäisi varmaankin haudata, hemmetti.
---
Brim minut haastoi, ja pikaisehkolla tajunnanvirralla väsäsin kasaan tämän satasanaisen. Haaste jatkaa matkaansa Kiirunalle ja Genoveevalle.