Harri Raitis kirjoitteli eilisessä Turun sanomissa luterilaista liturgiaa. Tottahan suvaitsevaisuudesta on syytä pitää meteliä, ja kulttuurien ymmärtämisestä, mutta ei asian nojalla ole syytä vääristellä tosiasioita näin:

Maailmassa lienee uskontoja, joihin liittyy verisiä riittejä ja jopa tappamista, mutta mikään suurista maailmanuskonnoista ei perustaltaan kuulu niihin.

Tämä väittämä on lähtökohtaisesti pielessä - ne kaikki kuuluvat nimenomaan perustaltaan tuohon joukkoon. Valtionkirkkomme, esimerkiksi, perustuu riittiin, jossa jumala uhraa poikansa (eli itsensä, tai siis no joka tapauksessa) verisesti kiduttamalla - koska vaikka onkin kaikkivaltias, ei millään pysty meidän "syntejämme" muuten "sovittamaan", mikä "hänen" jostain syystä täytyy tehdä, vaikka onkin siis kaikkivaltias.

Lisäksi tuon, vanhojen legendojen uusdramatisoinnin, oheen sepitettiin marttyyrikuolemia, joita ei lahkon ulkopuoliset historioitsijat ole koskaan tulleet huomanneeksi ja merkinneeksi muistiin, huolimatta siitä että kaiffarit ovat eri näyttävästi kuolleet useammassakin paikassa, ajassa ja tavalla (siis sama "marttyyri", monta kuolintapaa). Fiktiivinen veri lensi - hyvän asian puolesta? "Kristittyjen vainot" ylipäätään ovat sepitettä, jolla on oikeutettu rautainen ote kansan kurkusta siinä vaiheessa kun valtaan on päästy.

Myöskin tämä väittämä on silkkaa oikomista (kursivointi minun):

Monen elättelemä usko siihen, että yleinen maallistuminen ratkaisee ongelmat, on ajattelun kehittymättömyyttä. Juuri maallistuminen eli uskontojen todellisista periaatteista luopuminen on johtanut niihin kauheuksiin, jotka historiasta tunnemme ja joista karmaiseva esimerkki on Jokelan koulun tragedia.

Jokelan tapaus on ensinnäkin puhtaasti napsahdus päässä. Niitä on historiassa tapahtunut lukemattomia riippumatta siitä mitä kukakin uskoo - sairas mieli hakee polttoaineensa sieltä missä se parhaiten palaa. Ja ajattelun kehittymättömyyttä on nimenomaan kirkon jorinoiden kritiikitön toistaminen. Moraali voi kuin voikin ilmetä täysin uskonnosta riippumatta - ja kiistanalaiset moraaliopit ovat alkukirkoissa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Raitis voisi tutkia noita uskontojen todellisia periaatteita vähän tarkemmin, jolloin aukenisi se pohjaton synkretismin ja politiikan määrä joka hänenkin tekstiään tuntuu sorvaavan. Loppuisi tuollainen höpötys ja saisi välillä lukea punnittua tekstiä silkan propagandanjatkeen sijaan.