Alkaa olla sen verran paljon väkeä täällä, että uhkasin pudota jo kolmannelle pläräyssivulle. Se ei käy päinsä, sillä jos ihmiset haluavat tietää kaiken mitä eivät ole tajunneet kysyä, täytyy heille tarjota siihen mahdollisuus heti kättelyssä. Aiempien aivomyrskyjeni tulokset ovat siis luettavissa kohdasta K niinkuin Kasbach! Nöyränä yleisönpalvelijana voin kertoa, että noissa teksteissä ei ole kirjaintakaan liikaa.

Mutta mikä onkaan päivän ongelmakenttä? Nimimerkki "Rahaton Turusta" haluaa tietää miten selvitä viikko ilman rahaa. Hän täsmentää, että hänellä on toki kolmekymmentä markkaa tilillä, mutta sitähän ei saa automaateista ulos. Ei hätää! Jos sinulla on pankkikortti, voit koko viikonlopun elää tekemällä kolmenkympin pankkikorttiostoksia. Parin sadan tilinylitysmaksu ei tunnu missään sitten kun rahaa taas tilille ilmaantuu. Kannattaa kuitenkin olla sikäli varpaillaan, että nykyään ovat yleistyneet korttihöylät, jotka päivittävät tilisi reaaliajassa. Ei siis kannata kokeilla kortin väärinkäyttöä missään uusimmissa hypermarketeissa, sillä hassuimmassa tapauksessa kaupan täti ottaa kortin ja leikkaa sen kahtia.

Oletko harkinnut paastoa, nimim. "Rahaton Turusta"? Nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla kuinka pitkälle pinna venyy viikossa. Samalla kun aloittaa vielä tupakkalakon, niin vot! Viikon päästä olet kuin uusi ihminen.

*Huokaus* Menisin kahville, mutta rahat ei riitä. Tupakki maistuisi myös, ja onhan mulla melkein täysi aski. Jos polttaisi vain kaksi tai kolme käärylettä päivässä, niin eivät loppuisi tykkänään.

Vaan nyt loppui marina! Aikuinen ihminen, ettes häpiä! Mene kahville! Polta vaikka ketjussa! Mutta älä marise.

IHME ON TAPAHTUNUT!

Juuri kun inhimillinen kärsimys oli ylittämässä kipurajaa, ilmaantuivat tilille työmatkakorvaukset (joita olin kyllä odotellut jo pari päivää). Jesh! Känni päälle! Ei vainenkaan, mutta tässä nyt näemme, miten luja usko auttaa ihmisen ahdingosta. Vaikka aamukymmeneltä ei ollutkaan mitään merkkejä siitä, että mammonaa tilille siunaantuisi, tuo viimeinen ponnistus puolilta päivin palkitsi raskaan jaakobinpainin.

Tokihan menin automaatille pikemminkin epäuskon vallassa: "Vittu siellä mitään ole kuitenkaan..." mutta jotta voisi olla epäuskoa, täytyy olla uskoa. Jos olisin vain alistunut kohtalooni (siis kuvittelemaani ja siten itse itselleni rakentamaan kohtaloon), jotta voitaisiin sanoa, että en uskonut, en olisi mennyt automaatille vaan tehnyt onnettomia kolmenkympin ostoksia pankkikortilla ja valmistautunut Pankin kauheisiin Kostotoimenpiteisiin. Näin ollen voidaan sanoa, että Usko pelasti minut. Kiitos, Usko.

Tämä kaikki on tietysti jokseenkin näennäistä spekulaatiota ja siten täysin turhaa ja tarpeetonta, mutta mikäpä ei olisi. Esimerkiksi Pahkasika (rauha hänen sielulleen) oli täysin turha ja tarpeeton lehti, mutta juuri se teki Pahkiksesta niin korvaamattoman, että nyt kun viimeinen numero on ilmestynyt, jää mediamaailmaan possun kokoinen aukko. Ei sikäli että olisin kovinkaan usein Pahkista vartavasten lukenut, mutta jos pitäisi valita City-lehden ja Pahkasian väliltä, valitsisin hetkeäkään epäröimättä jomman kumman, mieluummin sen joka ei ole City.