Alkaa olla sen verran paljon väkeä
täällä, että uhkasin pudota jo kolmannelle
pläräyssivulle. Se ei käy päinsä, sillä
jos ihmiset haluavat tietää kaiken mitä eivät ole
tajunneet kysyä, täytyy heille tarjota siihen mahdollisuus
heti kättelyssä. Aiempien aivomyrskyjeni tulokset ovat siis
luettavissa kohdasta K niinkuin Kasbach! Nöyränä
yleisönpalvelijana voin kertoa, että noissa teksteissä
ei ole kirjaintakaan liikaa.
Mutta mikä onkaan päivän
ongelmakenttä? Nimimerkki "Rahaton Turusta" haluaa
tietää miten selvitä viikko ilman rahaa. Hän
täsmentää, että hänellä on toki
kolmekymmentä markkaa tilillä, mutta sitähän ei
saa automaateista ulos. Ei hätää! Jos sinulla on
pankkikortti, voit koko viikonlopun elää tekemällä
kolmenkympin pankkikorttiostoksia. Parin sadan tilinylitysmaksu ei
tunnu missään sitten kun rahaa taas tilille ilmaantuu.
Kannattaa kuitenkin olla sikäli varpaillaan, että nykyään
ovat yleistyneet korttihöylät, jotka päivittävät
tilisi reaaliajassa. Ei siis kannata kokeilla kortin väärinkäyttöä
missään uusimmissa hypermarketeissa, sillä
hassuimmassa tapauksessa kaupan täti ottaa kortin ja leikkaa sen
kahtia.
Oletko harkinnut paastoa, nimim. "Rahaton
Turusta"? Nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla kuinka pitkälle
pinna venyy viikossa. Samalla kun aloittaa vielä tupakkalakon,
niin vot! Viikon päästä olet kuin uusi ihminen.
*Huokaus* Menisin kahville, mutta rahat ei riitä.
Tupakki maistuisi myös, ja onhan mulla melkein täysi aski.
Jos polttaisi vain kaksi tai kolme käärylettä
päivässä, niin eivät loppuisi tykkänään.
Vaan nyt loppui marina! Aikuinen ihminen, ettes häpiä!
Mene kahville! Polta vaikka ketjussa! Mutta älä marise.
IHME ON TAPAHTUNUT!
Juuri kun inhimillinen kärsimys
oli ylittämässä kipurajaa, ilmaantuivat tilille
työmatkakorvaukset (joita olin kyllä odotellut jo pari
päivää). Jesh! Känni päälle! Ei
vainenkaan, mutta tässä nyt näemme, miten luja usko
auttaa ihmisen ahdingosta. Vaikka aamukymmeneltä ei ollutkaan
mitään merkkejä siitä, että mammonaa tilille
siunaantuisi, tuo viimeinen ponnistus puolilta päivin palkitsi
raskaan jaakobinpainin.
Tokihan menin automaatille
pikemminkin epäuskon vallassa: "Vittu siellä
mitään ole kuitenkaan..." mutta jotta voisi olla
epäuskoa, täytyy olla uskoa. Jos olisin vain alistunut
kohtalooni (siis kuvittelemaani ja siten itse itselleni rakentamaan
kohtaloon), jotta voitaisiin sanoa, että en uskonut, en olisi
mennyt automaatille vaan tehnyt onnettomia kolmenkympin ostoksia
pankkikortilla ja valmistautunut Pankin kauheisiin
Kostotoimenpiteisiin. Näin ollen voidaan sanoa, että Usko
pelasti minut. Kiitos, Usko.
Tämä kaikki on
tietysti jokseenkin näennäistä spekulaatiota ja siten
täysin turhaa ja tarpeetonta, mutta mikäpä ei olisi.
Esimerkiksi Pahkasika (rauha hänen sielulleen) oli täysin
turha ja tarpeeton lehti, mutta juuri se teki Pahkiksesta niin
korvaamattoman, että nyt kun viimeinen numero on ilmestynyt, jää
mediamaailmaan possun kokoinen aukko. Ei sikäli että olisin
kovinkaan usein Pahkista vartavasten lukenut, mutta jos pitäisi
valita City-lehden ja Pahkasian väliltä, valitsisin
hetkeäkään epäröimättä jomman
kumman, mieluummin sen joka ei ole City.