Ruohonleikkuukausi on siis avattu, √ (kohh, sanoo kansa). Yllättävää kyllä, leikkuria ei oltu haudattu navetan perimmäiseen nurkkaan kaiken mahdollisen rojun alle, vaan suhteellisen vähäisellä kiromäärällä sen sai revittyä pihallen. Myös vain lievää manailua aiheutti koneen käynnistäminen. Heti kun muisti käyttää vähän päätä, lähti värkkikin käyntiin.

Tankki riitti juuri etupihan parahultaiseen eli kosmeettiseen ajeluun. Sitten pitäisi muistaa missä lisälöpö sijaitsee, mutta delegoin sen tehtävän tulevaisuuden minälleni, joka voi kysyä sitä paremmalta puoliskoltaan ja sitten käydä hakemassa sen sieltä missä voisi veikatakin sen olevan. Tässä on koko kesä aikaa ajella, joten ei pidä rasittaa fyyseään heti kättelyssä sikana.

Tekniikka on ilmeisesti jossain määrin lakannut olemasta meikäläistä vastaan. Pari päivää kaikki tietotekninen ainakin kieltäytyi visusti toimimasta, mutta nyt kun sylissä lepää uusi MacBook, asiat tuntuvat lutviutuvan hiukan näpsäkämmin. (Jonkin verran kompastelua on kyllä hankinnankin jälkeen ilmennyt, mutta valitettavasti noista kommelluksista on voinut enimmäkseen osoittaa sormella introspektiiviseen suuntaan, duh). Menisikö sen kunniaksi kävelemään avojaloin juuri ajetulle ruohikolle?