Nyt kun (taas) kauhistellaan ihmisten silmitöntä alkoholinkäyttöä, voisimme ottaa katsauksen keskiajan juomakulttuuriin:
Aamu aloitettiin olutkeitolla. Päivän mittaan juotiin olutta kolmisen litraa, niin lapset kuin aikuisetkin. Saksan suunnalta kumpusi hauska mannermainen tapa, joka iltaisin päättyi tajuttomuuteen: haastettiin kanssajuojia kippaamaan maljoja - tätä tapaahan pidetään yllä nykyisin vaikkapa kulturelleissa suomenruotsalaisissa piireissä.
Kirkkoa saatiin kiitellä siitä, että aiheet ryyppäämiselle eivät loppuneet: keskimäärin joka neljäs päivä oli jonkin sortin juhlan aiheuttaja. Ja kuten tiedetään, luostarit varsin ahkerasti tuottivat kaikenlaista juotavaa.
1600-luvulla mantereelle rantautui sitten kahvi, jota suositeltiin erityisesti flegmaattisille ihmisille. Kahvihan on "kuiva" juoma, joten se teki ihmisistäkin kuivempia - niinpä sen käytöllä voitiin kumota alkoholin vaikutus (aivan kuten suola kumoaa sokerin, tiedättehän). Tähän periaatteeseenhan perustuu se tapa, että jos joku on tuhannen humalassa, hänelle juotetaan kahvia ja kuvitellaan alkoholin vaikutuksen lieventyvän.
Tietystikin voidaan ihmetellä, miksi alkoholiveroa laskettiin juuri väkevien kohdalta enemmän kuin mietojen. Ei pitäisi olla vaikea kuvitella, että painopiste kulutuksessa siirtyy tuohon halventuneeseen suuntaan. Ei liene myöskään vaikea tajuta, että alkoholimyrkytysten määrä täten lisääntyy. Toisaalta ennen veronlaskua allekirjoittanut optimistisesti ajatteli, että eiväthän ihmiset ole niin tyhmiä kuin mitä pessimistit pelkäsivät. Ovathan ne, kuten jäljempänä on saatu huomata. Voi meitä! Kyllä kieltolaki olisi taas eri tervehdyttävä toimenpide.
Aamu aloitettiin olutkeitolla. Päivän mittaan juotiin olutta kolmisen litraa, niin lapset kuin aikuisetkin. Saksan suunnalta kumpusi hauska mannermainen tapa, joka iltaisin päättyi tajuttomuuteen: haastettiin kanssajuojia kippaamaan maljoja - tätä tapaahan pidetään yllä nykyisin vaikkapa kulturelleissa suomenruotsalaisissa piireissä.
Kirkkoa saatiin kiitellä siitä, että aiheet ryyppäämiselle eivät loppuneet: keskimäärin joka neljäs päivä oli jonkin sortin juhlan aiheuttaja. Ja kuten tiedetään, luostarit varsin ahkerasti tuottivat kaikenlaista juotavaa.
1600-luvulla mantereelle rantautui sitten kahvi, jota suositeltiin erityisesti flegmaattisille ihmisille. Kahvihan on "kuiva" juoma, joten se teki ihmisistäkin kuivempia - niinpä sen käytöllä voitiin kumota alkoholin vaikutus (aivan kuten suola kumoaa sokerin, tiedättehän). Tähän periaatteeseenhan perustuu se tapa, että jos joku on tuhannen humalassa, hänelle juotetaan kahvia ja kuvitellaan alkoholin vaikutuksen lieventyvän.
Tietystikin voidaan ihmetellä, miksi alkoholiveroa laskettiin juuri väkevien kohdalta enemmän kuin mietojen. Ei pitäisi olla vaikea kuvitella, että painopiste kulutuksessa siirtyy tuohon halventuneeseen suuntaan. Ei liene myöskään vaikea tajuta, että alkoholimyrkytysten määrä täten lisääntyy. Toisaalta ennen veronlaskua allekirjoittanut optimistisesti ajatteli, että eiväthän ihmiset ole niin tyhmiä kuin mitä pessimistit pelkäsivät. Ovathan ne, kuten jäljempänä on saatu huomata. Voi meitä! Kyllä kieltolaki olisi taas eri tervehdyttävä toimenpide.
