Ammoin - ennen sinun syntymääsi - nousi Aurinko
ja laski
päivä toisensa jälkeen.
Aurinko toi valoa kaikille, ihan kaikille
paitsi yhdelle joka sitä ei halunnut
väisteli, piileskeli kaiket päivät!
 
Tuon yhden nimi on Varjo ja Varjoa ei Aurinko saa koskaan kiinni.
Ikinänsä ei loukkuun jää Varjo! Jos sen ahdistaa pienen pieneen nurkkaan
puhh!
se vain katoaa ja ilmestyy toisaalle. Turhaan Aurinko kurottaa ystävää itselleen
puhh!
se vain katoaa ja ilmestyy toisaalle.
 
Habilis tietenkin uteliaaksi moisesta: ei hänkään saa varjoa kiinni!
Sitä voi vain seurata ja ihmetellä
ja mieluummin sitä kuin
silmät kärventävää aurinkoa.
 
tässä nyt olemme, Varjonpalvojat:
varjot seinillämme
voluntäärikahleet ranteissamme
varjot paimentavat
Nyt tästä veräjästä!
valvovat puolestamme unissa
karjuvat metallisesti auringonnousua
edes naapurin taivaalla vielä
Nyt tästä veräjästä!
 
Tapoin itseni varjoilta.
On pulssi on virta uida varjonviskojan hymyssä
voimattomat paimenet seinille naulatut
jospa tästä veräjästä?
Shh, ei ihan vielä.
Kohta.
Ehkä.