Lähemmäs kaksi vuotta sitten kiinnitin huomiota Putte Wilhelmssonin sanan säilään. Siihen on sittemmin kiinnittänyt huomiota yhä useampi - Parnasson sivuilla (ja Kanavankinko? ...En nyt muista.) sivuilla on yhä säännöllisemmäksi käynyt kritiikin vastineiden (ja niiden vastineiden) palstoittuminen, ja tänään oli keskustelu laajentunut jo Turun Sanomiinkin. En nyt tuota kolumnia onnistu löytämään linkitettäväksi, mutta kyse on siitä - ja tämä on minun tulkintani, älkää ampuko* - että monien mielestä Wilhelmsson tuppaa lyttäämään kohteitaan turhan mielivaltaisesti.

Horjumatta Wilhelmsson on pitänyt puoliaan, ja hänen teksteistään edelleen paistaa läpi sellainen oikeassa olemisen henki, jota ei kadehtimatta voi olla seuraamatta. (Jälleen kerran on ihan vaan kohtuuden vuoksi myönnettävä, että itsekin harrastan ihan samaa - besserwisseröintiä siis -, ja monille miespuolisille henkilöille moinen on ihan sisäänrakennettu toimintamalli, mutta se järkähtämättömyys... Siihen ei moni pysty. ) Minä aina uskon kaiken, mitä Wilhelmsson sanoo. Toisaalta uskon aina muutenkin kaiken mitä tekstiksi puetaan - olen jotenkin sellainen helpostihöynäytettävä.

Mutta emmekö me kaikki ole? Teksti - ja puhe - on aina lähtökohtaisesti totta, paitsi jos tunnemme sanojaa kohtaan valmiiksi antipatiaa, jolloin puhe on lähtökohtaisesti skeidaa. Järkähtämättömiä me olemme kaikki. Vastaanottimemme ovat asenteellisia; kuulemme ja näemme sen mitä oletamme - ja tämä kannattaisi itse kunkin tiedostaa. Tiedot suodattuvat mielipiteiden läpi. Puhdasta informaatiota ei ole.
---
*Tämä vain siksi, että tuosta parin vuoden takaisesta lastustani poltti hihansa Parnasson päätoimittaja, koska olin lukenut lehteä väärin... niin kuin aina kaikessa teen. Ja Papinniemen hermostumisesta taas poltti kääminsä muistaakseni Hanhensulka ainakin... Ja nyt mennään niin pitkälle hataran muistini varaisesti, että sori vaan kaikille joita taas tulin väärin kohdelleeksi [Se on itse joka sanoo...] Kyllä mä sitten rakastan tätä paperinmakuista kalistelua!
---
Ja sitten vieä katse sisään päin: onko tämä kirjoitus ad hominem -sukua? Siis hyökkäänkö Wilhelmssonia vastaan henkilökohtaisella tasolla? En mielestäni - vaikka tulenkin vedelleeksi johtopäätöksiä hänen luonteestaan hänen tekstiensä perusteella. Eikö joku sitten tule vedelleeksi? "Asiat tappelevat, eivät ihmiset," kuka sen möläytti? Muistiini juuri tänään ei todellakaan ole luottamista.