Köröttelen kuormurin perässä. Olen vihdoin - jo helmikuussa - tottunut siihen, että kahdeksaakymppiäkin pääsee perille, joten en herpaannu siitäkään, että havaitsen vauhdin äkkiä hidastuvan. Kyseinen kuorma-auto lähtee ohittamaan. Traktoriako? Ei, vaan henkilöautoa. En näe vastaantulevan liikenteen tilaa joten pidättäydyn ohitusmanööveristä toistaiseksi. Henkilöauto ajaa lähes seitsemääkymppiä, ei ihan mutta melkein. Auto on pieni, kuski iso - senkö takia ei jaksa pitää vauhtia? Juuri kun valmistaudun ohittamiseen seuraavan risteyksen jälkeen, tuo lykkää vilkun päälle. Hidastaa. Hidastaa. Ahaa, se ei käännykään tästä tuonne oikealle lähtevälle tielle vaan menee tuohon pysäkille. Onko sillä tapana pysähtyä joka toisella stopilla päästämään kiireisempiä ohi? Ampaisen ohi ja vilkaisen jonkin matkan päästä peiliin. Auto lähtee peruuttamalla kulkemaan sitä oikealle kääntynyttä tietä. Hmm. Näky katoaa horisontin taa.