Tämä on työpaikoilla
yleensä se aika, kun pöydälle tuodaan jokin
kiireellinen duuni. Joku sellainen, jonka pitäisi olla valmis
tänään, viimeistään. Varsinkin silloin on
odotettavissa äkkispurtti, kun koko päivänä ei
ole tarvinnut pingottautua minkään tehtävien
laukaisualustaksi. Vartalo on kylmä, aivot käymistilassa,
kiinnostus siirtymässä aivan muihin ulottuvuuksiin -
SPÄTÄM! Nyt olis tämmönen juttu jonka deadline
oli itse asiassa viime viikolla, ja on ehdottoman tärkeää
saada se valmiiksi ennen neljää.
-No mikäs siinä.
Minkähänlainen juttu on kyseessä?
-Noh, sun
tarttis vaan pistää tää kasaan silleen. Vähän
muotoilla tota ulkonäköä ja tolleen.
-Muotoilla
ulkonäköä? Olisko jotain toivomuksia?
-No kehität
siihen jonku tiätsä, joku tämmönen yhtenäinen
juttu.
-Yhtenäinen minkä kanssa?
-No siis tässähän
on mukana nää ja nää tahot ja ne toivois että
siinä olis tämmönen. Mutta musta siinä ei tarvii
olla kun ihan ripaus tiäksä, me sovittiin sen ja sen kanssa
että se on ihan ookoo. Voiksä näyttää tän
mulle ennenku pistät eteenpäin?
-Näyttää
mitä? Enhän mä edes tiedä mitä mä olen
tekemässä!
-No eihän sun tarvi muuta ku paat sen
kasaan kato. Hommaat vaan ton logon ja kehität jonku yhtenäisen
systeemin.
-Neljään mennessä?
-Tai puol
neljäks niin saadaan tehtyä korjaukset ennen.
-Mä
ajattelin lähteä kotiin puolen tunnin päästä.
Minkä takia tää tulee mulle vasta nyt? Mikset sä
itse ole tehny tätä loppuun kun tiedät mitä pitää
tehdä?
Augh! Kuolettavia kysymyksiä! Delegointi on
kivaa, ja tiimityöskentely myös.
keskiviikko, 18. huhtikuu 2001