Tämä on työpaikoilla yleensä se aika, kun pöydälle tuodaan jokin kiireellinen duuni. Joku sellainen, jonka pitäisi olla valmis tänään, viimeistään. Varsinkin silloin on odotettavissa äkkispurtti, kun koko päivänä ei ole tarvinnut pingottautua minkään tehtävien laukaisualustaksi. Vartalo on kylmä, aivot käymistilassa, kiinnostus siirtymässä aivan muihin ulottuvuuksiin - SPÄTÄM! Nyt olis tämmönen juttu jonka deadline oli itse asiassa viime viikolla, ja on ehdottoman tärkeää saada se valmiiksi ennen neljää.
-No mikäs siinä. Minkähänlainen juttu on kyseessä?
-Noh, sun tarttis vaan pistää tää kasaan silleen. Vähän muotoilla tota ulkonäköä ja tolleen.
-Muotoilla ulkonäköä? Olisko jotain toivomuksia?
-No kehität siihen jonku tiätsä, joku tämmönen yhtenäinen juttu.
-Yhtenäinen minkä kanssa?
-No siis tässähän on mukana nää ja nää tahot ja ne toivois että siinä olis tämmönen. Mutta musta siinä ei tarvii olla kun ihan ripaus tiäksä, me sovittiin sen ja sen kanssa että se on ihan ookoo. Voiksä näyttää tän mulle ennenku pistät eteenpäin?
-Näyttää mitä? Enhän mä edes tiedä mitä mä olen tekemässä!
-No eihän sun tarvi muuta ku paat sen kasaan kato. Hommaat vaan ton logon ja kehität jonku yhtenäisen systeemin.
-Neljään mennessä?
-Tai puol neljäks niin saadaan tehtyä korjaukset ennen.
-Mä ajattelin lähteä kotiin puolen tunnin päästä. Minkä takia tää tulee mulle vasta nyt? Mikset sä itse ole tehny tätä loppuun kun tiedät mitä pitää tehdä?
Augh! Kuolettavia kysymyksiä! Delegointi on kivaa, ja tiimityöskentely myös.