Hmph. Jälleen yksi taistelu hävitty proggressiivista unentuotantoa vastaan. Myönnetään: minulla ei ole mitään kontrollia siihen, milloin nukun ja milloin olen valveilla. Sen voi sanoa melko varmaksi, että puolen vuorokauden kuluttua tulen olemaan edelleen hereillä.

Eikä kauhean vahvalta näytä myöskään laajakaistaoperaattorin vaihdon jälkikaiku. Olen onnistunut lukemaan seuraavaksi tehtävän näytelmän kässärin niinä hetkinä kun olen odotellut jatkuvasti pätkivän yhteyden palautumista. Eivät kuulkaa kehitysmaissa ymmärrä millaista helvettiä on länsimaisen ihmisen päivittäinen elämä. Olisivat onnellisia, nuo jalot villit.

Jos musta kissa juoksee tien yli, mutta käyttää siihen suojatietä, niin sitä ei varmaan lasketa? En millään haluaisi ahdinkoni syvenevän vielä tästä, lähes mahdottomasta tilanteesta. Ollapa Schopenhauer! Millaisen patetian tästä kaikesta saisikaan revittyä irti.

Melua vihannut Schopenhauer työnsi ikkunansa alla kovaa lörpötelleen ompelijattaren alas portailta. Nainen loukkaantui niin pahasti, että Schopenhauer määrättiin maksamaan tälle kuukausittaista rahallista tukea. Kun nainen 20 vuotta myöhemmin kuoli, Schopenhauer kirjoitti päiväkirjaansa latinaksi "obit anus, abit onus" (nainen kuoli, kärsimys loppui).
---
*Tuolla Wikipedian sivulla ei valitettavasti vastata tähän kysymykseen; ei edes siihen kuoliko Arttu ennen villakoiraansa vaiko päinvastoin ei.