Hiljaista huutelua kiinnittää huomion muutamien hoidotta jääneiden kuolemiin, ja niiden kirvoittamiin varsin sydämettömiin kannanottoihin. Sattumoisin tulin eilen ostaneeksi kirjaston poistomyynnistä vuoden 4 Kanava-vuosikerran, jonka kakkosnumerossa  Risto Saarinen kirjoittaa artikkelissa "Auttamisen aate - uhanalainen perusarvo?" mm. seuraavaa:

...aivan mahdollista, että suhtautumisemme köyhiin, sairaisiin ja vähäosaisiin voi muuttua lyhyessäkin ajassa. Kohtuullisen helposti opimme pitämään aivan luonnollisena ja järkevänä tosiseikkana sitä, että kaikkia ei voida auttaa, tai että toiset ovat syypäitä omaan tilaansa. Empatia ja auttamisen kulttuuri ei ole mikään ikuisesti sydämeen kirjoitettu laki, vaan yhteisön harjoittama toimintavalmius, joka kuihtuu jos se kuihdutetaan.

Minusta terveydenhoidon yhä enenevä tehokkuusajattelu on nimenomaan aktiivista etiikan kuihduttamista. Joka taas on tyhmyyttä.