tein töitä. Ohhoh.

Onko tyypillistä se, että ensin on puolella silmällä seuraillut 'vuokralle tarjotaan' -ilmoituksia, kun on kuvitellut että hommat ja kämpät on hallussa; ja sitten kun huomaa, että todella tarvitsee kämppää (kun se aiemmin niin varma kämppä ei yllättäin olekaan varma) ja spottaa sen apartementin joka pari viikkoa on listoilla roikkunut, niin juuri tuona samaisena päivänä joku muu on saanut ihan saman ajatuksen. Olet vielä kysynyt että mahtaako tuon ihanteellisen asunnon omistaja haluta vuokratakuita, ja kuullut että ei halua. Sitten vaan seurailet miten se kämppä - jota hajamielisesti olet pari viikkoa vilkuillut ja ajatellut että Jos tarvitsisit asuntoa päätyisit juuri tuohon - valuu hissuksiin ulottumattomiin. Elämä on tragdia! Tragdia, minä sanon!

Always look on the bright side of life, niinkuin tunnettu guru Brian Nasaretilainen sanoisi tässä kohtaa. En tiedä onko tämä elämän valoisia puolia, mutta kerrotaan taas anekdootti: meidän kaikkien hyvin tuntema ydinfyysikko Niels Bohr sai saavutustensa ansiosta Tanskan valtiolta nimityksen professoriksi. Niels meni sitten pokkaamaan kuningasta, joka totesi sydämellisesti: "On suuri ilo tavata kuuluisa jalkapalloilija Bohr." Niels tahdikkaasti totesi: "Teidän Majesteettinne varmaankin tarkoittaa veljeäni, joka on jalkapalloilija." Mitä sanoo kuningas? "On suuri ilo tavata kuuluisa jalkapalloilija Bohr."

Niels ei tietenkään tajunnut pitää päätänsä ummessa, vaan oikaisi uudelleen: "Minusta tuntuu että Teidän Armonne sekoittaa minut potkupalloilevaan veljeeni." Audienssi päättyi siihen. Mikä on tarinan opetus? Se, että kuninkaalliset ovat idiootteja! Eikä ydinfyysikoillakaan aina kaikki ihan putkeen mene. Niels Bohr sai kunnian töpeksiä ympäri maailman, mm. Churchill totesi, että eihän tuosta tanskanenglantilaisesta muminasta ota mitään tolkkua; seurauksena oli, että ydinfyysikkojen vetoomus vetypommin rakentamista vastaan sivuutettiin olankohautuksella.

Hmm. Olikos tämä nyt niitä elämän valoisia puolia?