Tähän juttuun (siitä, miten Ranskassa äärioikeistolaiset jakoivat soppaa kadulla, mutta laittoivat siihen sianlihaa, jotta muslimit ja juutalaiset eivät sitä voisi syödä) saamani kommentti innoitti vastakommenttiin, joka olisi venynyt turhan pitkäksi, joten kirjoitan sen tähän. Ensin itse kommentti:

Paju
15.01.2007 - 13:09
En epäile keitonjakajien motiivien rasistisuutta, mutta mielestäni on arveluttavaa, ettei yksityinen hyväntekeväisyysjärjestö -poliittisesta kannastaan huolimatta- saa valita avustettaviaan.

On varsin ymmärrettävää, että haluaa ensisijaisesti auttaa ihmisiä, joiden kanssa jakaa yhteisen kulttuurin ja kansallisuuden. Pariisin alueellahan on lukuisia muita avustusjärjestöjä, joiden antimet ovat kaikkien ulottuvilla. Osa niistä saattaa sitä paitsi hyvinkin sijaita no go -lähiöissä, joihin kantaväestöllä ei ole menemistä; tällöin osa avusta on tosiasiallisesti etnisten ranskalaisten ulottumattomissa.

Kannattaa myös huomata, että keiton kieltämistä vaatineet viranomaiset vetosivat syrjivän keittotarjoilun aiheuttamaan levottomuuksien uhkaan, eivät pelkästään syrjintään itsessään. Toki Ranskan viranomaiset haluavat myös torjua rasismia, mutta en ole lainkaan varma, että hyväntekeväisyyteen puuttuminen olisi tehokas keino.

On monesti kuultu (sinänsä ihan perusteltu) ajatus: "Autetaan ensin omia ja sitten vasta näitä, jotka tulevat ja vievät viimeisetkin työpaikat", ja sen kulun ymmärtää kyllä (kun "omaa väkeä" on helpompi empatiseerata), mutta tämä edustaa juuri sitä ajattelua joka eriarvoistaa ihmiset, (mikä synnyttää soppajonoja) ja loppujen lopuksi aiheuttaa sisällissodat, joita sitten joutuvat vähemmän-hanakasti-pyssyihin-tarttuvat pakenemaan ulkomaille.

Ei ole vielä sataakaan vuotta siitä, kun Suomessa tapettiin oman maan kansalaisia, ja jos elintasokuilu kasvaa tähän tahtiin, ei seuraavaa veljessotaa tarvitse odottaa kovin pitkään. Mitä sinä teet silloin? Kumman puolelle asetut, kumpaa vastaan? Vai lähdetkö johonkin missä ei tarvitse tappaa?

Puhumattakaan siitä, että jokaisella siirtolaisella on omat motiivinsa. Heitä ei voi niputtaa. Ainakaan minä en tiedä yhdenkään maahanmuuttaneen taustoja, ja jokaisella varmastikin on ollut erilaiset olosuhteet johtamassa siihen ratkaisuun, että on päädytty Suomeen tai Ranskaan tai tiesmihin, vaikka mieluiten jokainen pysyisi siellä mihin on syntynyt.

Harva meistäkään asuu esi-isiensä maalla. Meissä perisuomalaisissakin virtaa aimo annos saksalaista, ruotsalaista ja venäläistä verta ihan vanhastaan, siirtolaisuudesta johtuen. Nykyaikanakin työn tai opiskelupaikan perässä on muutettu maalta kaupunkiin, kaupungista toiseen, (elintasopakolaiset ekspatriaatit) Ruotsiin, ameriikkaan, eläkepäiville Epsanjaan... Unkariin tai Kiinaan Nokian komponentteja rakentavan työvoiman työntekoa valvomaan. Ulkomailla asuu tällä haavaa puolisen miljoonaa suomalaista viemässä jonkun paikallisen töitä (synnyttämässä työpaikkoja), jokunen onneton varmaan soppajonoissakin. Väki on liikkuvaista; sinne mennään mistä toimeentulo irtoaa. Liikkuvuus ehkäisee sisäsiittoisuutta - periaatteessa.

NIMBY-ajattelu johtaa siihen, että pakolaiset lykätään kaikki samalle alueelle ghettoutumaan, mikä aiheuttaa ihan omalla painollaan jakautumisen meihin ja heihin (niihin, sanovat kärkkäämmät). Kulttuurit eivät pääse sulautumaan ja synergisoitumaan, vaan syntyy vähitellen toisiaan vieroksuvia rinnakkaisia heimoja jotka eivät ymmärrä toisiaan. Ja sitten tulee kirveelle töitä.

Tämä asia on sen verran monisyinen, että jatkuvasti pitää turvautua sulkeisiin kun ajatus rönsyää, eikä oma kantani kovinkaan betonoitu ole. Lähinnä kai yritän sanoa, että suhtautumista ei ylipäätään kannata lyödä lukkoon jos haluaa ettei todellisuuden, muuttuvaisuuden virta pyyhkäise mukanaan.