Tarttui Cittarin alennuslootasta vhs-nauhoja: Linnunradan käsikirja liftareille ja Paha maa - ensimmäinen ihan mielenkiinnosta: en ole kyseistä opusta lukenut enkä kuunnelmaa kuunnellut; en tiennyt koko jutusta oikeastaan mitään (paitsi elämän tarkoituksen, tietysti, ja delfiinien sloganin). Jälkimmäisen otin ihan siinä toivossa että saisi katsoa vaihteeksi kunnianhimoista suomalaista elokuvaa. Nämä juorulehtiosaston leffathan dissaan suoralta kädeltä - mieluummin teen mitä tahansa muuta kuin katson halpaa puolipornoa.

"Käsikirja" katsottiin eilen, joskin parempaa puoliskoani pelotti se (todennäköinen) mahdollisuus että leffa pilaisi hyvän kirjan. Ei se kuulemma sitä tehnyt, koskapa koko filkalla oli oikeastaan perin vähän tekemistä opuksen kanssa. Itse huomasin kyseisen elokuvan valitettavasti kärsivän amerikkalaisesta pöhötystaudista, jossa tapahtumat kulkevat helvetin hitaasti ja raskaalla vaihteella, kun ohjaajalta olisi kaivannut sellaista brittiläistä räväkkyyttä joka paiskoisi surutta menemään eikä alleviivaisi joka asiaa kuin iltasatua lukiessa. Äänimaailmakin oli vedetty niin ääriin että henkilöt tuntuivat puhuvan jossain itsensä ulkopuolella. Päähenkilönähän oli "se Rautakaupan ja Konttorin heppu" joka tekee aina samaa roolia, ja niin... varsin kankea pläjäys kaikkineen. Varmaan teatterissa ihan rätväkkä elämys valtavine bassoineen, mutta tosiaan paljon notkeamman kerronnan olisi kaivannut. Jostain syystä tämä vhs-versio myös oli telkkarikoossa, eli palkkeja ei ylä- eikä alareunassa näkynyt. Kuvasta siis karsiutui aimo annos ruudun ulkopuolelle. Pitänee lukea kirja jossain välissä...

"Pahan maan" katsominen jääkin sitten jonnekin tarkemmin määrittelemättömään hamaan tulevaisuuteen. Ei tässä mitään angstia jaksa vasiten ruveta katsomaan. Sattui nyt vaan halvalla saamaan. Heh. Silloin pitää ostaa kun saa halvalla.