Itsenäisyyspäivän kunniaksi onnistuin pyristelemään jalkeille jo puolilta päivin kun puhelin oli torkkuherätyksellä yhdeksästä lähtien. Aivan järjettömän sekaisin on sooma ollut viimeaikoina: joka toinen yö nolla tuntia unta, joka toinen puoli vuorokautta. Ei illallakaan kovin vahvalta näyttänyt kun kahdeksalta nukahti ja tuntia myöhemmin piristyi, vaan onnistuin jo kahdelta uudestaan uinahtamaan.

Tänään olisi sitten vuorossa "kenraaliharjoitus" elikäs viimeiset bänditreenit ennen keikkaa. Ei jännitä yhtään - sen verran monta keikkaa on jo takana ja tässähän on kyseessä suurin piirtein paluu housebändiksi. Huomisessa keikkamestassa on soitettu sen verran monta kertaa että vähän on niinkuin kotiin palaisi.

Eilettäin tuli Teemalta tämä dokumentti tästä totaalikieltäytyjästä ja hänen vankeusrangaistuksestaan. Itse aikanaan kävin intin, vieläpä pidemmän kaavan mukaan, mutta enää en varmaankaan lähtisi - tai sitten hankkisin potkut sieltä heti kättelyssä. Armeijahan on järjettömyyttä. Muistakaamme, että nuoret miehet lähetetään puolustamaan - tai hyökkäämään - koska johtajilla sattuu olemaan kränää keskenään. Kyseiset manööverit kuorrutetaan höpöpuheilla kansan eduista ja niin pois päin, ja nuoret, kun sattuvat olemaan vielä niin kritiikittömässä elämänvaiheessa, lähtevät urotöihinsä peräti ylpeyttä tuntien mikäli peloltaan kykenevät.
    Ja jormaollillat, omien valtakuntiensa diktaattorit, tekevät kansallisia linjauksia suuryritysten toiminnan helpottamiseksi. Paraateissa esitellään tappovälineitä ja tykinruokaa. Hyväosaisia katsotaan jonottamassa televisiosta - varmaankin siksi että he normaalisti kulkevat jonojen ohi. Vaihtelu virkistää.