new_logo.gifLuin juuri Ihmisen ääni -sarjasta Matti Kassilan puheenvuoron, joka on siis muistelma, joka sattui tulemaan vastaan Manhattanin kirpparin (deep down in Turku city) poistokirjamyyntipisteestä. Kirja on erittäinkin intresantti katsaus elokuvan tekoon Suomemme maassa kautta viime vuosisadan, kurottuen tällekin vuosituhannelle saakka.

Mutta se, mikä oli erityisen mielenkiintoista: Kassila on juuri ennen mainioita Palmuja tehnyt elokuvan nimeltä Lasisydän, jonka hän on käsikirjoittanut Tauno Yliruusin kanssa, jonka romaanista on teatteriryhmämme paraikaa työstämässä näytelmää, johon olen tekemässä videoinserttejä, joihin olen ajatellut jossain määrin ottaa vaikutteita Palmujen takautumista. Veikeää synkronisiteettiä. "Ympyrä sulkeutuu," ehättäisi hätäisempi narsisti höläyttämään ilman sen kummempaa lausuntonsa substanssin tarkistamista.

Pitäisi jostain hankkia katsottavakseen tuo Lasisydän, ja pari muutakin ohjaajamestarin itsensä korkealle noteeraamaa teosta. Kassilan tuotanto ei ole allekirjoittaneessa noita Palmuja lukuunottamatta isommin kiinnostusta herättänyt ("eikös ne ole jotain vanhoja - ja siten tylsiä - leffoja?"), vaikka ensimmäinen teatterissa näkemäni leffa olikin hänen tekemänsä Natalia (siinä on se neuvostoliitosta loikannut lehmä). Toisenkin pätkän kävin teatterissa katsomassa: Jäähyväiset presidentille, mutta se oli minusta ihan vaan falski. Niskavuoret ja Sillanpäät sitten ovat tuntuneet väärän ajan epookeilta, mutta epäilemättä Kassila on niihinkin jotain tuoreutta saanut tuotua.

Muistelmat luettua tekisi kyllä mieli kahlata koko tuotanto läpi, jo ihan ammatillisesta uteliaisuudesta. Ai niin, ja onhan siellä tämä Radio tekee murron, ja jatko-osansa Radio tulee hulluksi, jotka kuuluisivat ihan yleissivistykseen, mutta joita en ole onnistunut näkemään vaikka ihan äskettäin taisivat töllöstä tulla.

Suomen Filmiteollisuuden taival päättyi muuten ankeasti. Se myytiin konkurssiuhan alla poies kun televisio oli tullut sekoittamaan pakkaa, vaikka kyseinen konkka ei sitten lopulta toteutunut. YLElle päätyi sitten koko siihenastisen tuotannon ikuiset oikeudet pilkkahinnalla. Vaan näemmä Pölönen on nyt ottanut legendaarisen kirjainparin uuteen nousuun. Siinäpä yhdistyvät hienon zymbaalisella tasolla kahden eniten arvostamani ohjaajan tiet.
---
*Otsikko ja kuva johtavat harhaan. SF on siis Suomen Filmiteollisuuden logo, ei Suomi-Filmin. Kyseessä on kaksi samoihin aikoihin vaikuttanutta firmaa. Kolmas oli Fennada. Kassila on tehnyt filmejä noille kaikille.