Tässä on joku sapluuna:

piti ruveta siis fiktionkirjoittamisessa aktivoitumaan, mutta olenkin duunannut pari biisiä komppiensa puolesta eteenpäin - kitaraa, bassoa, rumpuja, kokeillut josko sinne jotakin laulumelodiaa mahtuisi.

Mutta seinä tulee kimmoisana vastaan juuri siinä samassa kohtaa. Tekstin tuottamisessa nimittäin.

Laulunsanat on lähtökohtaisesti aivan samaa fiktiota kuin vaikkapa novelli. Alku-keskikohta-ja-loppu kuten kivuliaan hyvin tiedämme. Siinäkin on siis se vika, että kaikki on mahdollista (kunhan joku tolkku löytyy) - maailmastahan eivät aiheet lopu, hyvätkään. Mutta sellainen taas on liikaa. Että ensin pitäisi kehittää aihe ja sitten siitä kiinteähkö kokonaisuus.

Ehkä minua ei ole luotu ajattelemaan sanoilla, sen verran turhauttavaa touhua se tuppaa.

Nooh, onneksi sovittamisenkin kanssa on vielä tekemistä vaikka kuinka. Mutta jotenkin laulun hahmottaminen olisi tässä kohtaa olennaista, ennen uusien rönsyjen avaamista. Tjaa-a, täytynee pään tyhjentämiseksi tehdä jotain aivan muuta, katsoa vaikka joku leffa. Tuossahan tuo "Tulkki" odotteleekin. Ei, älkää kertoko mitä siinä tapahtuu.