Naiset on eri kuin miehet. Tästä järkyttävästä havainnosta toipumiseen monella menee koko elämä. Naisten aivot ovat myös keskimäärin eri tavalla orientoituneet kuin miesten - kuten hyvin tiedämme, niin sovinistit kuin feministitkin. Tämä ei nyt kylläkään ole topiccimme pääväittämä, vaikka sivuankin lainaamaani kirjaa "Olennainen ero – totuus miehen ja naisen aivoista" (Simon Baron-Cohen).

Alkajaisiksi on varmaankin rehellisyyden nimissä todettava, etten ole lukenut kyseistä kirjaa; aloittelen vasta. Mutta kirjan lopussa on mielenkiintoisia testejä, joissa lukija voi hahmottaa oman empaattisuus-, systemaattisuus- sekä autismiosamääränsä.

Tietystikin tein nuo testit heti kärkeen. Oletin olevani keskimääräistä miestä hivenen empaattisempi, jonkin verran epäsystemaattisempi sekä myös autistisempi – aika paljonkin tätä viimeistä. Mitä sanoivat testit?

Ihan ensimmäiseksi verryttelynä oli testi, jossa piti katsoa kuvia, joissa oli ilmeitä silmien alueelta, sekä neljä veikkausta kustakin mielentilasta. Olen aina pitänyt itseäni melko hyvänä lukemaan ihmisten kasvoilta mitä mielessä liikkuu, ja toden totta: kun maksimipistemäärä oli 36 - ja keskiverotavikset yltävät parhaimmillaan 30:een -, minä rempaisin 33. Juhlintaa latistaa jonkin verran se, että parhaiten näissä testeissä menestyvät yleensä psykopaatit. No, joka tapauksessa reilusti keskimääräistä parempi tulos, jipii!

Ja sitten varsinaisiin testeihin... Olen myös vahvasti ollut sitä mieltä, että olen paitsi keskivertomiestä empaattisempi, myös autistisempi. Ristiriitainen kuvitelma, vai mitä? Empaattisuusosamäärä kumosi veikkauksen, jonka tämänkin diletantti-palstan lukija arvaisi kättelyssä – eihän Miehet kirjoita! Neidit skrivailee (ja tunteilee ja muutenkin nyyhkii...). Kun keskivertomies saa tulokseksi 42 (-nainen 47), minä hivutin itseni niukin naukin keskivertotilastoihin pistemäärällä 35 – keskivertoalue alkaa 33:sta ja tuota vähemmän pisteitä saaneet ovat enämpi tylyä sakkia. Ehkä heikko pistesaaliini ei lopulta ole yllätys kenellekään muulle kuin minulle... Autismin puolesta voidaan joka tapauksessa ruveta lyömään vetoja.

Seuraavaksi oli vuorossa systemaattisuusosamäärä. Minähän kuulun näihin, jotka viihtyvän hallitun sekasorron keskellä; joka toisinaan seurailee kylläkin tilastoja, mutta joka tekee asiat mieluummin tuurilla kuin suunnitelmallisuudella. Kuinka kävi? Keskinkertaisuuden juhlaa! Kun keskimääräisyysalue on pistemäärien 22-39 välissä, minä tienasin 29 – siis hieman alle mediaanin; ja pisteen verran keskivertomiehen alle (-nainen on lukemissa 24).

Sitten totuuden hetki: olenko autisti? Kun keskimääräinen pistelukema on välillä 11-22, pysyttelin vielä turvallise(hko)sti täyspäisten puolella 19 pisteelläni (50:stä) – kaksi pistettä mediaanimiestä autistisempana tosin (neljä -naista). Tylsää. Kyllä minä olisin itselleni jonkin sortin synninpäästön suonut, vaan ei, dorkaa toimintaa en pääse perustelemaan itsediagnosoidulla asperger(ko sen nyt oli?)-syndroomalla. Olisiko tarjolla joitain muita testejä?