Käpykylässämme on kaksi kauppaa. Helposti moisessa tilanteessa käy niin, että kansalainen leimaantuu jompaan eli kumpaan ja lyö sitä toista laimin. Minä leimaannuin siihen, jota vuoden päästä ei (mitä todennäköisimmin) enää tule olemaan, siihen jossa skeidaradioasema ei luukuta tärykalvoja hajalle, jossa henkilökunta tuntuu vähemmän kyyläävältä... jossa siis meikäläinen paremmin viihtyy. Valinnan teki helpoksi tämä toinen liike, joka - silloin kun vielä poltin - lopetti käyttämäni kevytsavukkeen myynnin vaikka moneen kertaan kävin sitä kysymässä. Paskiaiset.

Tämä huonompi nyttenniin otti ja rakensi uuden, isomman ja valoisamman liiketilan. Valikoimat kasvoivat, ja sinne minäkin auton keulan nyt useammin käännän. Toinen kuihtuu silmissä; enää ei kahdelle ole tilaa kun tarjonta ylittää kysynnän.

En minä voi väittää että suunta olisi erityisen huono. Enemmän valinnanvaraa yhdessä on parempi kuin suppeammat valikoimat kahdessa puodissa. Monopoli taas on huono asia, se kun pitemmällä aikavälillä heikentää palvelua. Ja ainahan on mukavampi käydä sellaisessa ei-formatoidussa liikkeessä, josta paikallisuutta ei ole puleerattu pois. Sellaisessa ihmisen kokoisessa. Mutta eihän täällä ole aikoihin ollut postia edes, mitä nyt siinä kaupan tiskillä asiamies-. Sen väärän kaupan.