Oliko Kansas-niminen progebändi Euroopassa lainkaan tapetilla? Ameriikoissa vetelivät kyllä stadionkeikkoja, mutta en ole kehenkään suomalaiseen törmännyt, jolla olisi minkäänsorttisia muistoja poppoosta.

Isoveikalla - muusikko kun oli - kuitenkin hyllyssään oli about koko siihenastinen tuotanto, josta innostuin lähinnä (tietysti) hevipainotteisesta otteestaan johtuen. Tuo viulu (Robby Steinhardt) oli minusta aivan turha lisäke, vaikka nykyään suopeammin sitä kuuntelenkin. Tiettyjä inkkarivaikutteitakin kaiffareilla oli musiikissaan. Ja rumpalin (nyt en muista nimeä, eikunjoo: Phil Ehart) on ihan pakko - paitsi pointata jokainen nyanssi - paukutella joka välissä jotain ylimääräistä - johon myös suhtaudun nykyään suopeammin kuin ennen.

Oman heräämiseni aikaan tämä klipissä oleva kokoonpano oli menettänyt molemmat keulakuvansa, hammondia soittavan laulajan Steve Walshin sekä soolokitaristi Kerry Livgrenin - jälkimmäisen kristillisten vakaumustensa takia. Sinne lähti herran helmoihin syntisen musiikin parista liuhuletti, ja bändi lispahti aor-suolle - jonnekkapäin kenollaan oli toki jo alusta lähtien [Ai mutta kappas, Livgren on vielä mukana kun tuo John Elefante laulaa, näemmä - joten Walsh lähti Livgrenin hihhuloinnin takia. Oikein.]. Tässä kuitenkin originaaliryhmittymän sinfonista meininkiä (tuubissa on kyllä ne hititkin, jos joku niitä muistaa):

Tiettävästi kyseinen poppoo on reunioitunut (moneen otteeseen ja kokoonpanoon) Livgreniä kai lukuunottamatta ja painaa menemään pitkin mannerta edelleen. Walshan palasi riveihin jo muutamaa vuotta myöhemmin; kitaristina oli silloin Steve Morse, joka sitten loikkasi Deeppareihin. Liian kellontarkka olisikin ollut hän - jopa progemittareissa. Eikä muuten ole aavistustakaan mikä sen jäljellejääneen, neljättäkymmenettä vuotta mukana roikkuneen, kitaristin nimi on. Kiittämätöntä. No, sillä on silmälappu nykyään. Se on se silmälappumies [Rich Williams, mahdollisesti]. Ai, mutta basistikin on täysin unohtunut - no, eipä liene enää mukana hän. Ehkä. [Ai kato joo, lähti Livgenin mukana tämä Dave Hope... ja viimeistään tässä kohtaa huomaan, että koko lastu olisi syytä kirjoittaa kokonaan uudestaan. Empäs.]

No, ihan pakko pistää tähän se On the other side, joka ei ole kovinkaan proge, mutta täydellinen hitti (ja joutsenlaulu kokoonpanolle):

Ja pannaas vielä tämä Fight fire with fire, joka siis on Elefanttikokoonpanon heiniä; niin radioystävällistä ettei mitään rajaa.