Kerrankin yleisönosastolla oli jotain positiivista: joku oli renkaan puhjettua jäänyt tienposkeen pulaan, mutta ei hätää: joku oli pysähtynyt lainaamaan tunkkia ja rengasavainta. Ja poliisikin oli vielä pysähtynyt näyttämään valoa.

...Mistä tuli mieleen muutaman vuoden takainen pulmatilanne. Auto hyytyi keskelle ei-juuri-mitään-paitsi-peltoja. Kierrokset katosivat ja siinä sitten todellakin oltiin. Meikäpoika - jos en vielä ole selväksi tehnyt - ei juuri ole jaksanut viehättyä pellin-alaisesta elämästä, joten tässä kohtaa menin aivan ulalle. Kyseessä oli jokin hiukan mutkikkaampi ongelma kuin menoveden loppuminen.

Sormi suussa pohdiskelin mitä tehdä kun matkaa kaikkialle oli kymmeniä kilometrejä, ja tuolloin taisi vielä olla katveongelma kännykän kuuluvuudenkin suhteen - mutta sitten pysähtyi auto. Vanhempi pariskunta oli matkalla jonnekin häihin, juhlavasti pukeutuneina, vaan isäntä siinä (ilmeisesti ennenkin pellin alle vilkaisseena) jäljitti ongelman kyseisen automallin tyyppiviaksi, avasi virranjakajan ja laittoi pyörijän takaisin toimintakuntoon. Simsalabim. Ota virta-avain ja käy.

Häipyivät häihin lievästi myöhästymään. Minä jäin toimivan autoni kanssa hetkeksi tien poskeen äimistelemään. Tämmöisiäkin ihmisiä on?