Tehän tiedätte, että Yellowstonen kansallispuiston alapuolella kytee tulivuori, jolla on tapana purkautua suunnilleen 600 000 vuoden välein. Ja edellisestä purkauksesta on suunnilleen 600 000 vuotta. Ja että kun se sitten purkautuu, muuttuu maapallon ilmasto ratkaisevasti.

Meillä kotona taas on televisio, jolla on tapana hajota 6 kuukauden välein. Sen kuva menee vihreäksi monen päivän ajaksi - osan aikaa kuvasta ei ota mitään tolkkua. Kaikki viittaa siihen, että kuvaputki vetelee viimeisiään, ja olikin kauheaa viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä havaita puolen vuoden taas kuluneen. Sunnuntaina nimittäin oli odotettavissa uusioversio lapsuuden suosikkisarjasta, eli Kalaktikasta. Mitä jos värkki leviäisi lopullisesti juuri ennen tuon pilottijakson alkamista?

No, nyt tiedän, etten olisi menettänyt mitään jos töllö olisi sattunut hajoamaan, mutta jos se olisi hajonnut, en olisi tiennyt että uusi sarja on ihan samaa kukkua kuin kaikki muutkin. Yllättävän nopeasti laite tokeentui häiriöistään, ja saatoin todeta että lapsuuden kultaamat muistot kannattaisi jättää sinne, lapsuuteen siis. Alitajuisesti tämän kai ymmärtäen en onnistunut katsomaan ainuttakaan jaksoa siitä originaalisarjasta kun Subbarilla pyöri. Enkä "Kuuden miljoonan dollarin miehestäkään". Hyvä niin. Tietäähän sen mitä huttua ne oli silloin seiskeetluvulla. Samaa kuin nykyäänkin, piirun verran laiskemmilla kierroksilla vain.