Jotenkin tuntui siltä, että kun tässä pitää käkkiä pitkitetty viikonloppu pyhittelyn merkeissä, oli aivan pakko singahtaa kaupungille. Ei joulutouhotuksen merkeissä kun en enää edes muista milloin olisin jaksanut joulun takia liikahtaa. En osta lahjoja, en kuusta, en kinkkua, en porkkana-, lanttu- enkä imellettyä pottulooraa. En rosollia. En kierrä talon ympärille vilkkuvia sähköjohtoja. Mutta vuoden pimeimmän juhlan ansiosta koitan suunnitella muutaman päivän varalle jotain päänvaivaa. Paljon lukemista ainakin. Siitä lähtien kun joskus murrosiässä sain lahjaksi "Monte Christon kreivin" ja luin sen kannesta kanteen lähinnä istumapaikkoja vaihdellen, olen kokenut kutsumuksekseni olla jouluisin hiljaa ja omissa oloissani.
    ...Eihän se ihan niin kyllä mene kun jonkinlaista illan istumista aina on tapana harrastaa, aattona, mutta nuo varsinaiset pyhät ovat sitten lähinnä ajan tappoa. Niin niin, sukulaisia voi käydä moikkaamassa ja tuttuja, vaan tässä siis tarinoi heppu, jonka paras joulu oli se kun sai lukea todella paksun kirjan kannesta kanteen. Tunneinvalidi. Ei minua kiinnosta toisten kuulumiset, niissä kun harvemmin mitään mullistavaa on tarjolla (ja lyhytjännitteisenä teeveesukupolven kasvattina janoan spektaakkeleita (joiden tarjoamiseen teeveekin nykyään on aivan liian valju - paradoksaalista...))!
    Niin, lähdin siis kohti metropolia ja varoittelin itseäni matkalla käämien kuumenemisesta: "Tänään liikenteessä on lyhytpinnaisia ihmisiä; älä sinä ole sellainen." Suolaa oli kylvetty ja itsehillinnän paikka heti kärkeen: pissapoika oli tyhjä, autio ja tyhjä. Huoltamolle kolmekymmentä kilometriä. Hoin mielessäni sanskriitinkielisiä tyynnytyssanoja (ne toimivat!) ja muistutin missiostani: "Olen matkalla testaamaan lihani heikkoutta. Menen vertailemaan dvd-vhs-yhdistelmiä sortumatta kuitenkaan ostamaan sellaista."
    Menin hakemaan naiseni tilaamia sataaseitsemääkymmentäyhdeksää valokuvaa, jotka olin cd:lle paistanut; hänen tilaamaansa Gogol Bordellon levyä (koska bändi vaikutti Conanin showssa niin mainiolta slaavipunkbändiltä) ja, niin, hohhailemaan.
    Valokuvaliikkeessä sain sitten todella testata mielentyyneyttäni. "Tällä levyllä ei ole ainuttakaan kuvaa." sanottiin tilausta hakiessa. "Kyllä siellä on. 179 kuvaa." "Kokeillaanpa tällä koneella... Ei näyttäisi olevan." "Kyllä siellä on. 179." "Minäpä kokeilen vielä tällä koneella. Tämä kyllä kertoo jos siellä todella on... Ei näyttäisi olevan... Sinun kannattaisi polttaa uusi seedee."
    Kävelin masentuneena ulos. Minä tiesin että levyllä oli ne 179 kuvaa, kyseisen liikkeen koneet vain eivät tunnistaneet poltto-ohjelmani jälkeä eikä urautuneistä rutiineista nähty tarpeelliseksi livetä sen verran, että tunnustettaisiin asiakkaan saattavan toisinaan olla oikeassa, peräti (ja että palvelussa saattaisi olla parantamisen varaa). Kuinkahan moni samaisen liikkeen asiakas on tämän nimenomaisen asian takia poistunut tyhjin käsin? Itse olen tätä liikettä oppinut välttämään kun en ensimmäistä kertaa sieltä ei-oota /ei-pystymää käynyt hakemassa. Aivan varmasti useampikin asiakas tuo ties millä poltto-ohjelmalla tehtyjä ceedeitä kehitettäväksi.
    Menin levyliikkeeseen varmana siitä ettei GB:n levykään olisi paikalla, mutta olin väärässä. Pari muutakin levyä tarttui mukaan, halvalla kun sai (muistaako joku Propellerheadsin tai Jesus Jonesin? - Jälkimmäisestä itselläni ei ole muuta havaintoa kuin että siitä vaahdottiin musalehdissä kovasti rokin tulevaisuutena tms.) Tästä iloisesti yllättyneenä ja sisuuntuneena päätin kokeilla onneani toisessa valokuvakehittämössä - kyllähän sellaisiakin liikkeitä täytyy olla jotka jaksavat tehdä asioiden eteen jotain, nähdä sen kaksi minuuttia ylimääräistä vaivaa.
    Kuinka ollakaan, Fotolabissa tärppäsi. Siellä oli juuri tällaisia tapauksia varten kone jolla tiedostot sai kaivettua esille, vaikka myyjä siinä hetikohta kysäisikin josko satuin puhumaan saksaa (jokin ohjelmanpätkä piti installoida; käteviä nuo poltto-ohjelmat...) ja kyllähän siinä tovi vierähti. Mutta kun jonkin asian eteen viitsii yrittää tehdä jotain - peräti valmistautua tilanteeseen etukäteen - siitä monesti seuraa toivottu tulos. Kuvat siis saatiin kuin saatiinkin, levy samoin, ja kyllä: dvd-vhs-yhdistelmä jäi vielä toistaiseksi hyllyyn - toivottavasti niiden hinnoilla käy väkevä inflaatio...