Niin, kun eilen tuli haukuttua se Game Over suohon, ja samalla aggressiolla heräsi tölvintää Suojelijat-sarjasta... Kyllähän kolmannessakin jaksossa tietysti angstattiin menemään, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin ehkä parhaiten tehty sarja, mitä maassamme on aikaan saatu - eikä tasoitusta tarvitse antaa ulkomaisille yhtään. - Ja tällä kertaa lopusta oli jätetty syvälliset voice-overit väliin. Hjuva.

Sattumoisin eilisessä jaksossa oli yhdessä roolissa myös juurikin GO:n päähenkilöä esittänyt Reino Nordin, joka näyttäytyi tällä kertaa ihan aitona ihmisenä. Ylipäätään kaikki näyttelijät tuntuvat sarjassa olevan oikeita inhimillisiä olentoja - karikatyyrit loistavat poissaolollaan, kuin myös tarpeeton tunteissa vellominen, ja tapahtumienkin suhteen on hahmotettu kiitettävästi se, että niiden pitää olla yhtä aikaa uskomattomia ja uskottavia.

Paras tragediahan syntyy tosiaan silloin kun liikutaan kuoleman rajamailla, ja draaman päähenkilöiden pitääkin olla ihan homman pokissapysymisen takia pakkomielteisiä - silti tavallisia. Ilmeisesti tässä sarjassa jokainen osa on annettu eri ohjaajalle (tarkistus: ei ihan noin, mutta ohjausta on kuitenkin kierrätetty neljä[kö niitä nyt oli]n eri konduktöörin [pun intended] kesken), jolloinka kustakin jaksosta löytyy tarpeeksi pieteettiä ja paneutumista. Kukin ohjaaja on sitten vetänyt mieleisimmät näyttelijät kehiin, ja kaarti onkin mallikas.

Kaikkien tarinoiden käsikirjoitus on pidetty kahden tyypin hanskassa - mitä nyt ohjaajat ovat vähän sörkkineet itselleen istuvammiksi -, jolloin tarinoiden sävy, ja siis sarjan henki, pysyy yhteneväisenä. Tämä on hienoa. Olen fäni [eh, jaa fanaatikko? Ehken kuitenkaan ihan sitä, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla tuleviakin jaksoja].