Kätevyyttä. Kun reilasi tuolla 80-luvun lopussa piti ottaa läjä matkashekkejä mukaan ja määränpäässä haeskella American Express -pankit käteistä varten. Nykyään Visa Electronin kanssa voi maassa kuin maassa kajota tiliinsä.
    Kun kortti sitten höyrystyy tuonne Bratislavan kaduille, voi kännykällä kätevästi tilata pankistaan paikalliseen vastaavaan aimo tukun massia parissa minuutissa. Paitsi Puolassa ei.
    Puolassa kävelet pankkiin pitkällisen etsiskelyn jälkeen, mutta heillä siirto ei onnistu. Ohjaavat toiseen pankkiin, not far from here, piirtävät kartankin - ja siis puhuvat englantia toisin kuin vaikka Slovakian postissa.
    Karttaan piirrettyä pankkia ei tosin löydy osoitetusta paikasta. Löytyy lähistöltä joku toinen, mutta heidänkään mielestä operaatio ei onnistu koko maassa. Pitäisi avata tili; siihen menisi seitsemisen päivää, eli olisin varsin pitkälti jo kotona siirtämässä itselleni ulkomaille rahaa.
    Ehta Visa olisi kätevä: uuden kortin saa pikapuoliin hukkuneen tilalle. Puolassakin.

[myöh. lisäys:] Onneksi tilanne ei kuitenkaan loppujen lopuksi aivan näin synkäksi osoittautunut. Vinkiksi vastaavaan tilanteeseen joutuneelle: Krakovan torin laidalla on Western Union, missä homman vihdoin sai hoidettua. Puhelinyhteys auki kotimaan pankkiin ja sitten täyttämään lappua. Sitten odotellaan parikymmentä minuuttia ja käppäillään ympäriinsä kun kotimaan pankkitäti käy Forexissa ja pistää rahat tulemaan. Seuraavalle kassalle selvittämään asioita: Käy ilmi että kaikki numeroyhdistelmät eivät stemmaa, mutta kärsivällisyydellä käteen tulee lappu jolla voi hakea kolmannelta kassalta rahat. Helppoa!