Pasila - mainio. Hölmöyteen naamioitua sanailua, jossa ei turhaan jäädä odottelemaan aplodeja vaan paahdetaan eteenpäin kuin piirretty juna. Jankuttamaan kyllä jämähdetään jatkuvasti, mutta sekin on yksi niitä onnistuneita elementtejä, onnistunutta ääreen viemistä. South Parkista on selvästikin otettu vaikutteita, mutta ei liikaa - huumori on vähemmän roisia ja kulkee omilla painotteillaan ploistavasti.

Läpiveto - loppui heti alkuunsa, miksi näin? Eihän homma päässyt kuin niukin naukin jonkinmoiseen vauhtiin. Ainakin tuplasti olisi pitänyt olla jaksoja jotta sekä yleisö että tekijät olisivat päässeet virran vietäviksi. Ainesta oli, joskin turhaan lipsuttiin helpompaan huumoriin aina välillä. Yleisön makua on turha miettiä, sillä yleisöllä ei ole sitä. Tai on, montaa eri lajia. Jotkut jutut uppoavat toisiin ja toiset taas muihin (sama negatiivina).

Nyhjää tyhjästä - aivan liikaa laulua, ei kestä ihminen - siihen meinasi hajota jo ensikierroksellakin, olin vain armeliaasti unohtanut. Eivät näyttelijät ole laulajia, ja laulamisessa on liikaa sitovia elementtejä ylipäätään. Enemmän olisi pitänyt olla ihan näyteltyjä improja, mutta olihan kyseessä jonkinmoinen uran uurto. Paitsi että eikös Thilia thaliat olleet aloittaneet nuo improtouhut jo aiemmin, ei jaksa muistaa. Heiskasen tajunnanvirta pelittää kyllä aina ja pettämättömästi.

Sitähän jo Velipuolikuun aikaan joutui ihmettelemään että miksi kansa siitä Peteliuksesta niin vaahtosi kun porukan suvereenein kuitenkin oli nimenomaan Heiskanen. Vaan jostain syystä tekijäporukkakin nosti Peteliusta koko ajan keskiöön, ihme juttu.

Parempi myöhään on näemmä dvd:llä saatavissa. Jahka hinta putoaa puoleen (eihän tuota osaa kukaan ostaa) voi taltion napata laarista ja katsoa ihan nostalgian vuoksi. Hidasta huumori, vanhoja vitsejä. Ei haittaa.

Kieslowskin Dekalogi oli myös hieno. En ole jaksanut siitä väritrilogiasta innostua, mutta tuollaisissa kompaktimmissa paketeissa ilmaisun monisyisyys futasi aika lujaa, joskaan en tullut nähneeksi kuin osan. Sisäistynyttä kerrontaa, ulkona näistä formaateista joita kaikki sarjat toistavat väsymyksen rajoilla.

Ai niin, ja KMH? tuli äkkiseltään vilkaistua. Sillisalaattia: ensin kommunismia ja sitten koiran hoitoa. Kyllä Voimala sentään pesee tämän, ja niin teki myös Hetimiten, joka ei edes yrittänyt pistää pakettiin sitä keskustelua ja rajata turhaan, vaikka Saanila vähän päsmäilikin (jonkunhan pitää).

Mutta siis onnistuivat ottamaan mittaa... jostain. Teemu Mäki puhumassa yhteiskunnallisista aiheista, niin kuin hän on tavakseen ottanut vaikkapa Voiman kolumneissa. Juontaja sitten onnistui tekemään tyylittömän tempauksen ohjatessaan Mäen ulos: "En ole kertonut yhtään kissavitsiä, enkä kerro nytkään." Oli ihan pakko ottaa asia esiin siinä kohtaa kun toinen ei enää voi vastata.

Toisaalta en itsekään osaa suhtautua kissantappamisella maineensa luoneeseen tyyppiin mitenkään luonnikkaasti. Teon ääliömäisyyttä ei saa pyyhittyä muistista, joten Mäki saanee elää loppuikänsä videonsa varjossa. Ei käy sääliksi.