Jos joku olisi joskus sanonut, että muuten eräänä päivänä tulet huoltamolla syömään omenapiirakkaa joka on melkein yhtä hyvää kuin äidin tekemä, olisin nauranut sydämellisesti tai lyönyt päin näköä. Ehkä molempia. Vaan tänään söin sellaisen motorestilla. En siis tarkoita tälläistä mäkkärityyppistä hillotäytejuttua, vaan sellaista jonka päälle on duunattu omenaviipaleita. Hämmentävää. Se oli vain jonkin verran liian kuivaa ollakseen täydellistä, tuplasti liian paksu ja sitten siitä puuttui jokin ainesosa, ainakin yksi.

Tällaiseen ihmeeseen voi törmätä jos sattuu kärsimään oraalisesta... oireyhtymästä? fakkiumasta? vajavuudesta? En saa päähäni korrektia ilmaisua...  eikä enää polta tupakkia kupposen ohessa. Pakko  silloin tällöin, siinä tapauksessa, mussuttaa pullaa. Huoltsikalla. Ei kotona. Kun on pakko silloin tällöin istua huoltsikalla, en tiedä miksi.