t_56467.jpgKeväässä on yksi vika: katolta sisään sulava lumi. Vaihteeksi makuuhuoneen kosteusprosentti nousi kummasti pisaroiden laskeutuessa lattialle. Hätävarana tuolla kylmäullakolla on kippoja, saaveja, ämpäreitä strategisesti aseteltuina tiettyjen kriittisten laipioiden seutuvilla, ja nyt niitä piti asetella uudestaan koska vesi, tuo nesteistä märin, oli hakenut itselleen uusia uomia. Kiroilua, äherrystä. Katolle harjaamaan lumia tiilien päältä pois, niiltä kohdin joihin uskalsi ilman (ei-olemassaolevaa) savupiippuun kiinnitettävää turvaköysivaljaskombinaatiota mennä - varsin pieni alue tuli siis huojennettua, juuri ensiavun verran.

Uudestaan välikatolle ja kauhun henkäys: toisen kriittisen kohdan paikkeilla oli yksi saavi niin täysi, että se näytti jo venyttävän alustaansa alas päin. Täyteydestään johtuen saavin siirtäminen oli ympäriinsä loiskimatta mahdotonta, katon mataluudesta johtuen selkä kovilla. Kiroilua, ähellystä. Lastin jakaminen kahteen sankoon. Pihalle yksi. Pihalle kaksi. Kesällä on aivan pakko pistää tuo katto kuntoon - niin paljon kuin meikäläistä remonttihommat jaksavatkin innostaa. Kyllä maalla on.