Leo Tolstoilla on synttärit tänään. Satuin tuossa huomaamaan, että Leo-sedän "Kreutzer-sonaatti"on 1800-luvun loppupuolella ollut kiellettyjen kirjojen listalla sekä Venäjällä että Yhdysvalloissa. Miksiköhän? Mistä kirjassa ylipäätään on kysymys? Lähdin netistä jäljittämään kyseistä hakusanaa, ja vastaan tuli ensimmäiseksi jonkun de Moorin samanniminen teos, jossa näemmä sivutaan sekä Tolstoita että Beethoovenia, jolla myös on samanniminen teos - johon Tolstoi omansa perustaa. Ludwigin sävellys lietsoo ilmeisesti mustasukkaisuusdraamaa, jonka on jatkokertomuksena julkaissut lehti nimeltä Figaro. Aikansa rokki on aiheuttanut fiktiivistä moraalitonta toimintaa, joka taas on saanut sensorit liikkeelle. Hassua on tietysti se, että Tolstoi on ottanut roolikseen varoittaa aistillisen musiikin erotisoivista vaaroista, ja joutunut sitten itse kiellettyjen listalle - vaan näinhän siinä monesti käy.

Kuten netissä on tyypillistä, en varsinaisesti saanut kovinkaan tyhjentävää vastausta esittämääni kysymykseen, mutta harhauduin Kiiltomadon keskustelupalstalle, jossa vaihdetaan ajatuksia siitä, kannattaako ruveta kirjailijaksi. Kuten arvata saattaa, asiasta väännetään peistä asenteella, ja keskustelu lipeää aiheeseen: "Onko kirjailijan työ oikeaa työtä?" Ihmisethän täyttävät päivänsä loputtomalla mediatarjonnalla, mutta eivät millään jaksa ymmärtää, että niitä hittibiisejä tai teeveeohjelmia ei olisi olemassa, jos kukaan meistä ei voisi uskaltaua taiteilijaelämään. Eipä olisi olemassa "Sotaa ja rauhaa" jos jollakulla ei olisi ollut pokeria ottaa itselleen omaa aikaa ja kirjoittaa mitä mielessä on liikkunut. Tolstoi tosin taisi olla kreivi, joilla voisi kuvitella olleen vapaus päättää miten tekemisensä rytmittää - yhteiskunnan elättejä siinä kuin nykyään työttömät, vai?