Leo Tolstoilla on synttärit tänään.
Satuin tuossa huomaamaan, että Leo-sedän "Kreutzer-sonaatti"on
1800-luvun loppupuolella ollut kiellettyjen kirjojen listalla sekä
Venäjällä että Yhdysvalloissa. Miksiköhän? Mistä kirjassa ylipäätään on
kysymys? Lähdin netistä jäljittämään kyseistä hakusanaa, ja vastaan
tuli ensimmäiseksi jonkun de Moorin samanniminen teos, jossa näemmä
sivutaan sekä Tolstoita että Beethoovenia, jolla myös on samanniminen
teos - johon Tolstoi omansa perustaa. Ludwigin sävellys lietsoo
ilmeisesti mustasukkaisuusdraamaa, jonka on jatkokertomuksena
julkaissut lehti nimeltä Figaro. Aikansa rokki on aiheuttanut
fiktiivistä moraalitonta toimintaa, joka taas on saanut sensorit
liikkeelle. Hassua on tietysti se, että Tolstoi on ottanut roolikseen
varoittaa aistillisen musiikin erotisoivista vaaroista, ja joutunut
sitten itse kiellettyjen listalle - vaan näinhän siinä monesti käy.
Kuten netissä on tyypillistä, en varsinaisesti saanut kovinkaan tyhjentävää vastausta esittämääni kysymykseen, mutta harhauduin Kiiltomadon keskustelupalstalle, jossa vaihdetaan ajatuksia siitä, kannattaako ruveta kirjailijaksi. Kuten arvata saattaa, asiasta väännetään peistä asenteella, ja keskustelu lipeää aiheeseen: "Onko kirjailijan työ oikeaa työtä?" Ihmisethän täyttävät päivänsä loputtomalla mediatarjonnalla, mutta eivät millään jaksa ymmärtää, että niitä hittibiisejä tai teeveeohjelmia ei olisi olemassa, jos kukaan meistä ei voisi uskaltaua taiteilijaelämään. Eipä olisi olemassa "Sotaa ja rauhaa" jos jollakulla ei olisi ollut pokeria ottaa itselleen omaa aikaa ja kirjoittaa mitä mielessä on liikkunut. Tolstoi tosin taisi olla kreivi, joilla voisi kuvitella olleen vapaus päättää miten tekemisensä rytmittää - yhteiskunnan elättejä siinä kuin nykyään työttömät, vai?
Kuten netissä on tyypillistä, en varsinaisesti saanut kovinkaan tyhjentävää vastausta esittämääni kysymykseen, mutta harhauduin Kiiltomadon keskustelupalstalle, jossa vaihdetaan ajatuksia siitä, kannattaako ruveta kirjailijaksi. Kuten arvata saattaa, asiasta väännetään peistä asenteella, ja keskustelu lipeää aiheeseen: "Onko kirjailijan työ oikeaa työtä?" Ihmisethän täyttävät päivänsä loputtomalla mediatarjonnalla, mutta eivät millään jaksa ymmärtää, että niitä hittibiisejä tai teeveeohjelmia ei olisi olemassa, jos kukaan meistä ei voisi uskaltaua taiteilijaelämään. Eipä olisi olemassa "Sotaa ja rauhaa" jos jollakulla ei olisi ollut pokeria ottaa itselleen omaa aikaa ja kirjoittaa mitä mielessä on liikkunut. Tolstoi tosin taisi olla kreivi, joilla voisi kuvitella olleen vapaus päättää miten tekemisensä rytmittää - yhteiskunnan elättejä siinä kuin nykyään työttömät, vai?