136095.jpg
Kuin jatkoksi tuohon Jerry Lewis -juttuun tulin katsoneeksi uusimman Wallace & Gromit -pätkän "Kanin kirous", jossa erinomaisen sympaattisella otteella varioidaan näitä kauhuspektaakkeleita. Sai taas vedet silmissä nauraa sille komiikan tulvalle, jota Nick Parkin hykerryttävällä maailmalla on tarjota. Yksityiskohtia ryöppyää useammallekin katsomiskerralle, ja parasta on se, ettei tarjolla oleva huumori ilkeile kenellekään; siitä yksinkertaisesti jää hyvälle tuulelle.

Ensimmäisen kosketukseni näihin hahmoihin sain jossain viime vuosituhannen puolella, kun Tampereen lyhytelokuvafestareilla näin "Väärät housut". Tuosta vatsakramppittavasta kokemuksesta en ole vieläkään toipunut, eivätkä tässä välissä tulleet*  "Läheltä piti" ja "Kanan lento" (josta tosin puuttuvat nämä mainiot päähenkilöt, mikä lienee yksi syy siihen ettei filkka samalla luomovoimalla iskenyt...) onnistuneet ylittämään ensimmäistä kokemusta, mutta viimeisimmässä tuntuu taas olevan ruutia yli oman tarpeen.

"Jännitys"elementtejähän näihin kaikkiin animaatioihin on lykätty reippaalla kädellä, ja kaiken kaikkiaan filmejä yhdistää sellainen lyömätön ajoituksen taju sekä lämminhenkinen huumori jota suosittelen täten kaikille (jos nyt sellaisia vielä on jotka eivät tiedä mistä puhun...). Viisi tähteä (*****) viidestä.
---
*eikä edes se ihkaensimmäinen "Suurenmoinen huviretki"