Iski varsin kyyninen ajatus mieleen. Tällainen tosi-tv-sarja tulee aivan varmasti parin vuoden sisään:
Otetaan kuusi heteroseksuaalista pariskuntaa. Parit valitaan tiukan seulan mukaan niin, että jokainen on (paitsi mahdollisimman vetävän näköinen) ehdottoman uskollinen valitulleen - ei ole koskaan pettänyt eikä aiokaan pettää. Nämä kuusi pariskuntaa viettävät ensin juhlalliset yhteishäät suuressa kartanossa. Shamppanja virtaa, juhlitaan sitä oikeaa, uskollisuutta, ikuista sidettä. Sitten vieraat poistuvat ja parit jäävät kartanoon. Tässä vaiheessa vasta kerrotaan mistä on kyse: Jokaisen naisen on harrastettava seksiä jokaisen miehen kanssa. Jokaisen miehen on harrastettava seksiä jokaisen naisen kanssa. Juuri vihityt pääsevät yhteiseen vuoteeseen viimeisenä. Parinvaihdot aikataulutetaan tarkkaan niin, että sarja kestää mahdollisimman pitkään. Jos jompikumpi kieltäytyy seksuaalisesta vapaamielisyydestä, karsiutuvat molemmat.
Tämä on vasta ensimmäinen taso. Draamaa syntyy kun sänkypartnerien kemiat eivät kohtaa tai kohtaavat liiankin hyvin; kun parit riitelevät, itkevät, yrittävät kaikesta huolimatta sietää olosuhteitaan, toisiansa, muita. "Tästähän tulee joku iso rahapalkinto, eikös? Me voidaan alottaa ihan alusta, puhtaalta pöydältä... Rakastan rakastan!" Kun kaikki parinvaihdot on käyty läpi (ja kuvattu, totta kai - miten muuten voi tietää että penetraatio on tapahtunut) päästetään parit normaaliin elämään, paitsi että jokaista paria seurataan seuraavan vuoden ajan tarkkaan. Tämä on toinen taso. Voittajapariksi kerrotaan selviävän sen, joka pysyy siitä eteenpäin ensinnäkin yhdessä, toiseksi uskollisena ja kolmanneksi onnellisena. Viimeinen kohta, tuo onnellisuusaspekti on se ratkaisevin pointti. Mikä pari näistä edelleen haluaa jatkaa parisuhdettaan, pystyy kaikesta kokemastaan huolimatta jatkamaan ja ennen kaikkea näyttää siltä (Kaikilla on tiedossa että salavalvontalaitteet tallentavat kaiken, jokaista liikettä seurataan...) ettei tapahtumista ole syntynyt mitään ongelmaa?
Kolmas taso on se, kun vielä mukana olevat pariskunnat - todennäköisesti neljä (ensimmäinen kieltäytyi koko touhusta, toinen hajosi [media]myrskyisästi kartanonjälkeisen vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana) - tulevat uudestaan kartanoon. Siellä heidät vielä saatetaan kiusauksiin kaikin manipulatiivisin keinoin, testataan josko jotkut vielä lankeaisivat ihan "vapaaehtoisesti". Ja näistä tahrattomimpana selvinnyt pari kävelee ulos kolmannen ja viimeisen tason voittajana.
Kuitenkin mukana on vielä viimeinen kiepaus. Kolmannen tason voittaja ei olekaan koko kilpailun voittaja. Ketkä sitten ovat? Ne, jotka kieltäytyivät alusta lähtien ja kävelivät ulos ennen kuin ensimmäinen parinvaihto tapahtui. Näin on onnistuneesti rikottu viisi parisuhdetta, saatu moraalinen lopetus ja ennen kaikkea: venytetty sarja kahteen kauteen. Mediajulkisuus on taattu. Valitettavasti formaattia ei voi oikein uusintaa seuraaville kausille, mutta sinnehän voi kehittää jotain vielä hätkähdyttävämpää.
Otetaan kuusi heteroseksuaalista pariskuntaa. Parit valitaan tiukan seulan mukaan niin, että jokainen on (paitsi mahdollisimman vetävän näköinen) ehdottoman uskollinen valitulleen - ei ole koskaan pettänyt eikä aiokaan pettää. Nämä kuusi pariskuntaa viettävät ensin juhlalliset yhteishäät suuressa kartanossa. Shamppanja virtaa, juhlitaan sitä oikeaa, uskollisuutta, ikuista sidettä. Sitten vieraat poistuvat ja parit jäävät kartanoon. Tässä vaiheessa vasta kerrotaan mistä on kyse: Jokaisen naisen on harrastettava seksiä jokaisen miehen kanssa. Jokaisen miehen on harrastettava seksiä jokaisen naisen kanssa. Juuri vihityt pääsevät yhteiseen vuoteeseen viimeisenä. Parinvaihdot aikataulutetaan tarkkaan niin, että sarja kestää mahdollisimman pitkään. Jos jompikumpi kieltäytyy seksuaalisesta vapaamielisyydestä, karsiutuvat molemmat.
Tämä on vasta ensimmäinen taso. Draamaa syntyy kun sänkypartnerien kemiat eivät kohtaa tai kohtaavat liiankin hyvin; kun parit riitelevät, itkevät, yrittävät kaikesta huolimatta sietää olosuhteitaan, toisiansa, muita. "Tästähän tulee joku iso rahapalkinto, eikös? Me voidaan alottaa ihan alusta, puhtaalta pöydältä... Rakastan rakastan!" Kun kaikki parinvaihdot on käyty läpi (ja kuvattu, totta kai - miten muuten voi tietää että penetraatio on tapahtunut) päästetään parit normaaliin elämään, paitsi että jokaista paria seurataan seuraavan vuoden ajan tarkkaan. Tämä on toinen taso. Voittajapariksi kerrotaan selviävän sen, joka pysyy siitä eteenpäin ensinnäkin yhdessä, toiseksi uskollisena ja kolmanneksi onnellisena. Viimeinen kohta, tuo onnellisuusaspekti on se ratkaisevin pointti. Mikä pari näistä edelleen haluaa jatkaa parisuhdettaan, pystyy kaikesta kokemastaan huolimatta jatkamaan ja ennen kaikkea näyttää siltä (Kaikilla on tiedossa että salavalvontalaitteet tallentavat kaiken, jokaista liikettä seurataan...) ettei tapahtumista ole syntynyt mitään ongelmaa?
Kolmas taso on se, kun vielä mukana olevat pariskunnat - todennäköisesti neljä (ensimmäinen kieltäytyi koko touhusta, toinen hajosi [media]myrskyisästi kartanonjälkeisen vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana) - tulevat uudestaan kartanoon. Siellä heidät vielä saatetaan kiusauksiin kaikin manipulatiivisin keinoin, testataan josko jotkut vielä lankeaisivat ihan "vapaaehtoisesti". Ja näistä tahrattomimpana selvinnyt pari kävelee ulos kolmannen ja viimeisen tason voittajana.
Kuitenkin mukana on vielä viimeinen kiepaus. Kolmannen tason voittaja ei olekaan koko kilpailun voittaja. Ketkä sitten ovat? Ne, jotka kieltäytyivät alusta lähtien ja kävelivät ulos ennen kuin ensimmäinen parinvaihto tapahtui. Näin on onnistuneesti rikottu viisi parisuhdetta, saatu moraalinen lopetus ja ennen kaikkea: venytetty sarja kahteen kauteen. Mediajulkisuus on taattu. Valitettavasti formaattia ei voi oikein uusintaa seuraaville kausille, mutta sinnehän voi kehittää jotain vielä hätkähdyttävämpää.
