Valitettavasti jouduin avautumaan Kirstin blogissa siitä, miten saarretuksi tässä ristityssä yhteiskunnassa ex-ristitty ihminen tuntee itsensä, juurikin tähän aikaan vuodesta. Kaduttaa. Omatunto soimaa. Ei saa pilata toisten hempeitä tunnelmia.

Ei voi mitään, mutta päivä päivältä tämä jouluhössötys ottaa enenevissä määrin aivoon. Juhlimmeko me todella aivojen narikkaan heittämistä vuodesta toiseen? Ettehän te hyvät ihmiset voi uskoa noita kirkon teille tuputtamia uskon malleja? Ettehän voi? Käytättehän te aivoja?

Se siis riipii, että tästä junasta ei pääse pois. Tästä ei vain pääse. En minä ihmettele, että itsemurhia tehdään eniten juuri joulunpyhinä. Tästä saatanan junasta ei pääse pois! Ei voi sanoa, että minä nyt en vain vietä joulua.

Kyllä vietät. Vähintään kuukauden vietät joulua joka vuosi. Ja pääsiäistä useamman viikon. Valinnanvaraa ei ole.

Ja näinhän ei joulun alla saa sanoa. Menee tunnelma pilalle.

Ei voi mitään. Täällä päässä tunnelma on ollut aivan metsässä jo viikkoja. Olisi piilopirtti jossain Lapissa, missä ei jouluvaloja tarvitsisi katsella.