Mutta sehän oli hyvä! ...ainakin minusta. Jostain syystä on aina yllätys seurata suomalaista sarjaa, jossa on joku funktio havaittavissa. Draaman kaari ja kaikkea. Kärjistystä - silti patetiaa välttäen.

Suojelijoiden puffi oli vähän siinä ja siinä. Vartijat todistavat lukuisia rikoksia - eivätkä tee niille yhtikäs mitään. Todistavatpahan vain. Voiko tällaisia kutsua "suojelijoiksi"? Onko tämä kenties komedia?

Puhdasverisessä tragediassahan siinä mentiin - mukana on piittaamattomuutta, aggressioita, juhlaa, kuolemanvaaraa, eroja, skismoja, himoa; vääriä ja oikeita valintoja. Lopussa vielä uuden alun mahdollisuus - elämä jatkuu, vaikka kaikki tulikin kaatuneeksi päälle, ja vielä omien huonojen päätösten takia.

Ehkä ne syvälliset loppusanat olivat vähän liikaa. Ja kaikki viittaukset Taksikuskiin ovat aina turhia. Lievää formaattivetoisuuttakin on toki havaittavissa, mutta nykykatsojalle nyt vain pitää paketoida asiat siistiin nippuun - ja minusta tuo on toimivan oloinen formaatti, jossa viedään yksi tarina aina päätökseen ja viritellään samalla muita vaijereita, joihin tullaan palaamaan myöhemmin.

Näyttelijäntyö toimi - tähän ei oltu jätetty löysää löpinää, vaan pitäydyttiin olennaisessa. Harmi, että Ketonen/Myllyrinne (en minä tiedä kumpi on kumpi) vetäytyy jatkossa ymmärtääkseni taustalle - suoritus oli kiitettävän vimmainen ja ytimekäs.

Mahtavaa, jälleen suomalainen sarja jota viitsii ruveta seuraamaan. Tai ylipäätään joku sarja, eihän siellä tällä haavaa mitään ole menossa.