Hiukan arveluttaa: olen ehdolla näytelmään, joka on tuollainen peri-perinteinen farssi. Siinä miehet siis pukeutuvat naisiksi, hehhehee. Onko se nyt sitten hauskaa? Itse en ole pitänyt kyseistä näytelmägenreä erityisen huvittavana, mutta tuo "Vaimoni Maurice" on kyllä ihan lennokkaasti kirjoitettu. Vielä kun olen pysytellyt näyttämöltä pois kohta kolme vuotta... joskus hinku hankkiutua sinne takaisin käy ylivoimaiseksi. Onko niin käymässä juuri nyt ja juuri tämän näytelmän kohdalla?

Niin no, työryhmähän on vasta hakusessa, eli ei ole sanottu että tulisin lopultakaan olemaan mukana, näyttelijänä tai muutenkaan, mutta varsin mahdollisena sitä pidän kyllä. Eikähän siinä mitään kauheaa ole, jos joutuu vetämään koltun päällensä; moinenhan tulee lähestulkoon jokaisella näyttelijällä jossain vaiheessa vastaan - se kun vaan yleisön mielestä on (ilmeisesti) niin hauskaa; ja yleisöähän pitää toisinaan houkutella takuuvarmoilla hiteillä. Mutta tässä tapauksessa joukkoon on ilkeämielisesti kirjoitettu pari miesten välistä suuteloa, ja se kyllä on hiukan liikaa. Siinä määrin homofoobikko on allekirjoittanut, että ajatuskin moisesta aiheuttaa vatsankääntymistä. Se ei ole luonnollista! Sori vaan liberaalit, tätä mieltä minä olen.

Vaan ei tuokaan ajatus ole niin kuvottava että sen takia jättäisin menemättä jos kutsu käy. Taiteilijan täytyy uhrautua toisinaan. Kai?