Niin, kovasti siirtymävaiheessa on elämä (taas vaihteeksi... Jos ei olisi, se kävisi mullistuksesta). Otin ja hajotin toisen bändeistäni, ja hetikohta huomasin yhden poppoon olevan laulajaa vailla. Pikainen yhteydenotto, ja vielä pikaisempi vastaus - palveluksilleni saattaisi olla käyttöä.

Mahdollisuus on kävellä valmiiseen pöytään. Ei tarvitse muuta kuin tehdä sanat (hetkinen, alkoiko tämä virke sanoilla "Ei tarvitse muuta kuin tehdä sanat..."? Hah! Helppo nakki*.) ja melodiat valmiisiin pohjiin. Viikonloppuna menen tarkistamaan josko tästä oikeasti jotain tulisi.

Kyseessä on siis englanninkielistä hardrockia vääntävä ryhmittymä, ja jotain tuollaista nimenomaan olen muutenkin hautonut. Nuorempia taitavat olla kaikki soittajat, eli nestorina liittyisin joukkueeseen sikäli mikäli homma lähtee futaamaan. Mikäpä siinä - nuorisolla on energiaa, eivätkähän nuo nyt aivan pentuja sentään ole, neljännesvuosisadan kieppeillä kuitenkin. Ja ovat ikätorsoudestaan huolimatta bändinä kerinneet soittamaan pidempään kuin allekirjoittanut ylipäätään on orkesterikuvioissa ollut mukana. Muutenpa en heistä oikein mitään tiedäkään.

Kyllä se vaan on niin, että aika ajoin pitää heittäytyä. Jos intuitio työntää johonkin suuntaan, niin sinne kannattaa lähteä. Fatalismi rulaa. ...Vähän täyteen vaan tulee taas tupattua aikataulut: teatteritouhut menevät osin jopa päällekkäin lupauduttuani toiseen teatteriin valo-/ääniajajaksi aiemmin aloittamani housebändikilkuttelun lisäksi. Ja yhden poppoon kanssa pitäisi vielä painua studioonkin jossain välissä, eli mistäsköspäs revitään tarvittava aika kaikelle? Selkänahasta. Sieltä se on ennenkin aina riivitty.
---
*...sanoo hän, jolle sanoittaminen on ensikädessä ollut aina lähinnä välttämätön paha, jota ei valitettavasti voi sivuuttaa jos haluaa lauleskella... Voisi tietysti kokeilla miten kauan remuenglannilla pystyy huijaamaan kuulijoita.