t_56464.jpgTulin tuossa katsoneeksi Perikadon, sen elokuvan, jossa joidenkin mielestä Hitler on esitetty liian inhimillisenä. Tokihan siinä kaikki ihmiset ovat perin inhimillisen oloisia, ja Aatustakin pilkahtaa monia ei-demonisia piirteitä, sympaattisia peräti. Mutta eikös hän ollut ihan ihminen? Eivätkö natsit kaikki todella olleet samaa lajia kuin me muutkin? Vai olemmeko me jotenkin ylempänä kuin tuon ajan keskiverto saksalainen? Auttaako suvaitsevaisuuden ja yhteiselon harmoniaa jotenkin se, että esitetään todelliset historialliset henkilöt hollywoodilaisittain raivotautisina idiootteina joiden kaiken järjen mukaan ei olisi koskaan pitänyt kyetä kampeamaan itseään johtopaikoille? Taukoamattomalla räyhäämiselläkö diktaattorit ovat asemiinsa päässeet, nykyisetkin, nuo lukuisat?

Kyllähän jokaiselle tuostakin filmistä pitäisi välittyä, että päähenkilöllä ei kaikki ollut ihan kotona. Minkäänlaista ihannointia tekijöiden puolelta ei ole havaittavissa, mutta kollektiivisen psykoosin kyseinen leffa vetää oikeaan perspektiiviin. Kun tarpeeksi voimakas yhteisön paine on ympärillä, voi tehdä vaikka kuinka rumia asioita ja samalla kuvitella palvelevansa "oikeita" tarkoitusperiä, joita ei muuten saataisi tavoitettua. Moinen puolustus moiselle toiminnalle on toki heikko, mutta sitä ihminen on: heikko. Samanlaisia ihmisiä ovat terroristit ja Guantanamon vartijat, teo- ja plutokraatit, anarkistit ja virkamiehet - ideologioidensa vankeja.

Ideologioissa tuppaakin olemaan se vika, että ne rampauttavat järjenkäyttöä. Niitä pitää jatkuvasti kyseenalaistaa jotteivät pääse muodostumaan yhteiskunnan (tai yhteiskuntaluokan) panssariksi joka sulkee toiset ulos ja toiset sisään ja pahentuessaan aiheuttavat sokeaa raivoa tai - vielä pahempaa - järjestelmällistä eliminointia ilman tunnetta, kosketusta, ilman tajuntaa siitä miten olemattomista asioista on tehty kohtalonkysymyksiä ja todellisista ongelmista näkymättömiä.

Kaikki - milloin kenenkin demonisoimat - hahmot ovat kuin ovatkin tavallisia ihmisiä, oman yhteiskuntansa tuotteita, ja me kaikki olemme vastuussa siitä mitä ympäristössämme tapahtuu. Me olemme vastuussa itsestämme ja omista valinnoistamme koska kaikki tekemisemme, olemisemme, puheemme ja vaikenemisemme vaikuttavat siihen millaiseksi oma yhteisömme muodostuu - mikä taas vaikuttaa muihin yhteisöihin, ja niin pois päin ad infinitum. Mikä on joskus ollut mahdollista Saksassa tai Pohjois-Koreassa, on mahdollista jo lähitulevaisuuden Suomessa, niin uskomattomalta kuin sellainen tuntuukin. Vähäjärkistä on ajatella että täällä oltaisiin sen immuunimpia järjestelmälliselle manipuloinnille kuin muuallakaan, tai että ihmiskunta olisi jotenkin ohittanut joukkopsykoosikautensa.

Minusta on havaittavissa selvää asenteiden koventumista armaassa kotimaassamme(kin): toiset ovat äänessä ("Vaihtoehtoja ei ole.") ja toiset hiljaisuudellaan antavat luvan siihen, että hyvinvointiyhteiskunta ajetaan hissuksiin alas. Pörssiyhtiöthän ovat jokseenkin puhtaita diktatuureja joissa demokratialle on sijaa vain pr-hehkutuksissa. Valtio omalta osaltaan toimii - en tajua miksi - yhä enemmän markkinalakien pohjalta. Uusliberalismi on ideologia siinä kuin vaikkapa kansallissosialismi tai mikä tahansa dogma jolla ihmisten elämisen tarpeet määritellään joidenkin "spesialistien" suulla. Nuo armaat asiantuntijat ovat samalla käytäntöönpanijoita joilla ei yksinkertaisesti ole norsunluutorneissaan enää kosketusta siihen mitä päätökset todella aiheuttavat. Surullista on järjen köyhyys siellä missä eniten viisautta tarvittaisiin.