Täytynee jatkossa välttää viittaamista toisten kirjoituksiin... En ole aiemmin saanut Parnasson päätoimittajaa hiiltymään - ei niin että olisin yrittänytkään - mutta tällä kertaa Jarmo Papinniemi on kokenut tarpeelliseksi oikaista minua väärinlukemisesta. Tuota hänen blogimerkintäänsä taas on seurannut jo liuta kommentteja, jotka väkisinkin ajautuvat teemaan: "En minä toki noin sanonut, tarkoitin pikemminkin että...". Kuten tiedämme, ihmiset lukevat kaikki tekstit omien suodattimiensa läpi, aina; reflektoivat itsensä rivien väleihin ja siksi näkevät siellä mitä sattuu. Kirjoittajan haluama viesti ei juuri koskaan mene korruptoitumatta perille.

Itselläni (tekstin[kään])ymmärrys ei ole koskaan ollut erityisen hienosyistä ja sotken jatkuvasti keskenään asioita, joskus tahallaan, toisinaan vahingossa. Tässä tapauksessa olen ilmeisen huolimattomalla tavalla viitannut Papinniemen tekstiin ja ympännyt siihen oman sisältöni. Pyydän anteeksi aiheuttamaani mieliharmia. Saman tien taidan varmuuden vuoksi pyytää anteeksi myös tuon juttuni varsinaiselta kohteelta, joka saattaa huonona päivänä juttua lukiessaan kokea joutuneensa jonkinlaisen syntipukin asemaan ja saavansa aiheetonta piikkiä kylkeensä. Tarkoitus ei ole kyllä ollut loukata, häntäkään.

Sanoja on jokseenkin mahdoton käyttää niin etteikö joku ottaisi nokkiinsa. Todennäköisesti tämäkin apologia nostattaa jonkun niskakarvat pystyyn; tuskin voin edes kuvitella miksi.